Artemisiniini


Artemisiniini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(3R,5aS,6R,8aS,9R,12S,12aR)- oktahydro-3,6,9-trimetyyli-3,12- epoksi-12H-pyrano[4,3-j]- 1,2-bentsodioksepin-10(3H)-oni
Tunnisteet
CAS-numero	63968-64-9
ATC-koodi	P01BE01
PubChem CID	68827
Kemialliset tiedot
Kaava	C₁₅H₂₂O₅
Moolimassa	282,332 g / mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	?
Metabolia	?
Puoliintumisaika	?
Ekskreetio	?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus	reseptivalmiste (FI)
Antotapa	Oraalinen

Artemisiniini tai artemisiini on malarian hoitoon käytettävä lääkeaine. Kemiallisesti aine kuuluu seskviterpeenilaktoneihin. Artemisiinia on perinteisesti eristetty kesämarunasta (Artemisia annua), jota kiinalaiset ovat käyttäneet malarian hoitoon vuosisatojen ajan.

Malarian resistenttien kantojen (eritoten falciparum-malarian) lisääntymisen sekä perinteisten malarialääkkeiden runsaiden sivuvaikutuksien vuoksi on syntynyt paine kehittää harmittomampia ja tehokkaampia lääkkeitä. Esimerkiksi WHO on suositellut artemisiini-yhdistelmälääkkeitä ensisijaiseksi vaihtoehdoksi malarian hoitoon kaikilla klorokiinille resistenteillä malaria-alueilla.^[1]

Artemisiniiniyhdistelmävalmisteita (artemisinin-based combination therapy, ACT) on markkinoilla muun muassa kauppanimellä Riamet, joka sisältää artemisiniinin lisäksi osittain tehoaan menettänyttä, perinteistä malarialääkettä lumefantriinia (C₃₀H₃₂Cl₃NO). Riamet kehitettiin alun perin 1980-luvun alkupuolella Kiinan kansantasavallan sotilaslääketieteen akatemian mikrobiologian ja epidemiologian instituutissa (AMMS). Se rekisteröitiin käyttöön malarian hoitoon Kiinassa 1992, ja Novartis kehitteli valmistetta edelleen maailmanlaajuista markkinointia varten. Ensimmäisen kerran Euroopassa Riamet rekisteröitiin käyttöön lääkkeenä Sveitsissä 1999.^[2] Suomessa valmistetta saa vain erityisluvallisena valmisteena. Ruotsissa Riamet on ollut rekisteröity valmiste 26.1.2001 alkaen.^[3] Kehitysmaissa lääkettä myydään nimellä Coartem.^[4]

Artemisiniinista on kehitetty myös puolisynteettisiä johdannaisia, kuten artesunaatti (C₁₉H₂₈O₈) ja artemeetteri (C₁₆H₂₆O₅).

Kiinalainen tutkija Tu Youyou sai vuonna 2015 yhtenä kolmesta tutkijasta lääketieteen Nobel-palkinnon onnistuttuaan eristämään artemisiniinin kesämarunasta.^[5]

Artemisiiniresistenssi

Malariakuolemien määrä on vähentynyt yli 60 prosenttia vuosien 2000 ja 2015 välillä. Tämän huikean parannuksen syynä on WHO:n mukaan erityisesti hyönteismyrkyn lisääntynyt käyttö sisätiloissa sekä tehostunut hoito artemisiniiniyhdistelmälääkityksellä. Tätä merkittävää edistystä kuitenkin uhkaa resistenssin kehittyminen artemisiniinille^[6].

Artemisiiniresistenssistä raportoitiin ensimmäistä kertaa Thaimaan ja Kambodžan rajaseudulla vuonna 2008. Arteminsiiniresistenssi ilmenee malarialoisten eliminaation puoliintumisajan pitenemisenä artemisiniiniyhdistelmälääkityksen yhteydessä. Artemisiiniresistenssin leviäminen Kaakkos-Aasiassa on herättänyt huolia maailmanlaajuisesti, sillä artemisiiniyhdistelmälääkitys on useammassa tapauksessa malarian ensilinjan lääke ja viimeisin mahdollinen hoitomuoto vakavaa Plasmodium falciparum -malariaa vastaan. Artemisiinille vastutuskykyisen malarian leviämisellä etenkin Afrikkaan, jossa tautitaakka on suurin, voi olla erittäin vakavat seuraukset. Nykyhetkinen (2020) artemesiiniresistenssin leviäminen muistuttaakin sulfadoksiini-pyrimetamiini- ja klorokiini-resistenssin leviämistä, joissa leviäminen tapahtui Kaakkois-Aasiasta Afrikkaan. Merkittävän resistenssin leviämisriskin johdosta artemisiinin herkkyystilanteen maailmanlaajuista kehittymistä on seurattava tarkasti. Artemisiiniresistenssin seuranta perustuu suurilta osin Plasmodium falciparum -malarialoisen Kelch 13 -proteiinin mutaatioihin, joiden on osoitettu liittyvän artemisiiniresistenssiin^[7].

Lähteet

↑ BMJ: WHO ultimatum on artemisinin monotherapy is showing results
↑ Novartis (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ Läkemedelsverket (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ Riamet/Coartem Novartis (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ Arja Kivipelto: Lääketieteen Nobel kolmelle loistautien nitistäjälle Hs.fi. 5.10.2015. Viitattu 6.10.2015.
↑ Margaret A. Phillips, Jeremy N. Burrows, Christine Manyando, Rob Hooft van Huijsduijnen, Wesley C. Van Voorhis, Timothy N. C. Wells: Malaria. Nature Reviews Disease Primers, 3.8.2017, nro 1, s. 1–24. doi:10.1038/nrdp.2017.50 ISSN 2056-676X Artikkelin verkkoversio. (englanti)
↑ Leann Tilley, Judith Straimer, Nina F. Gnädig, Stuart A. Ralph, David A. Fidock: Artemisinin Action and Resistance in Plasmodium falciparum. Trends in Parasitology, 2016-09, nro 9, s. 682–696. PubMed:27289273 doi:10.1016/j.pt.2016.05.010 Artikkelin verkkoversio. (englanti)

Aiheesta muualla

PubChem: Artemisinin (englanniksi)
DrugBank: Artemisinin (englanniksi)
KEGG: Artemisinin (englanniksi)
ChemBlink: Artemisinin (englanniksi)
Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Artemisinin (englanniksi)

[1] BMJ: WHO ultimatum on artemisinin monotherapy is showing results

[2] Novartis (Arkistoitu – Internet Archive)

[3] Läkemedelsverket (Arkistoitu – Internet Archive)

[4] Riamet/Coartem Novartis (Arkistoitu – Internet Archive)

[5] Arja Kivipelto: Lääketieteen Nobel kolmelle loistautien nitistäjälle Hs.fi. 5.10.2015. Viitattu 6.10.2015.

[6] Margaret A. Phillips, Jeremy N. Burrows, Christine Manyando, Rob Hooft van Huijsduijnen, Wesley C. Van Voorhis, Timothy N. C. Wells: Malaria. Nature Reviews Disease Primers, 3.8.2017, nro 1, s. 1–24. doi:10.1038/nrdp.2017.50 ISSN 2056-676X Artikkelin verkkoversio. (englanti)

[7] Leann Tilley, Judith Straimer, Nina F. Gnädig, Stuart A. Ralph, David A. Fidock: Artemisinin Action and Resistance in Plasmodium falciparum. Trends in Parasitology, 2016-09, nro 9, s. 682–696. PubMed:27289273 doi:10.1016/j.pt.2016.05.010 Artikkelin verkkoversio. (englanti)

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]