Armas Ylinen
Armas Johannes Ylinen (28. kesäkuuta 1894 Jalasjärvi – 3. elokuuta 1946) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Hän sai tulikasteensa Saksan itärintamalla vuonna 1916 Misse-joella. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan kouluttajana ja erillisosaston johtajana Valkoisen armeijan riveissä. Vielä talvi- ja jatkosodassa hän osallistui taisteluihin pataljoonan komentajana rintamajoukoissa.[1][2]
Perhe ja opinnot muokkaa
Ylisen vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Ylinen ja Anna Pentinmäki. Hänen puolisonsa oli Eeva Hyvärinen. Hän kävi kansakoulun ja suoritti viidennen luokan Kuopion lyseossa vuonna 1922. Hän suoritti taktiikan soveltamiskurssi Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1927 ja kapteeninkurssin Taistelukoulussa vuosina 1930–1931.[1][2]
Jääkärikausi muokkaa
Ylinen työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 17. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella, jonka jälkeek hänet siirrettiin 9. heinäkuuta 1917 alkaen 2. konekiväärikomppaniaan.[1][2]
Suomen sisällissota muokkaa
Ylinen astui Suomen armeijan palvelukseen vänrikiksi ylennettynä Saksassa 7. helmikuuta 1918. Saksasta hän palasi takaisin Suomeen jääkäreiden etujoukon mukana Vaasaan 18. helmikuuta 1918. Vaasasta hänet komennettiin Satakunnan rintamalle, jossa hän sai 22. helmikuuta 1918 rintamakomentajalta määräyksen matkustaa Jalasjärvelle. Jalasjärvellä hänen tuli koota vapaaehtoisia (’’komppania Ylinen’’) ja edetä Parkanoon suojaamaan Satakunnan joukkojen vasenta sivustaa. Ylinen saapui kokoamansa joukon johtajana 24. helmikuuta 1918 Parkanoon, mistä hän karkotti joukkoineen vihollisen. Parkanossa hän aloitti paikkakunnan vapaaehtoisjoukkojen kouluttamisen. Koulutuksessa oli mukana myös hänen Jalasjärveltä tuomansa joukot. Myöhemmin hän koulutti myös Parkanon ja Karvian kutsuntamiehiä. Ylinen toimi 14. helmikuuta 1918 alkaen Jalasjärven vapaaehtoisen komppanian päällikkönä ja oli alistettuna eversti Hjalmarsonin ryhmään, jossa joukossa osallistui Kurun puhdistukseen, Viljakkalan taisteluun, Ylöjärven Pengonpohjan seutujen puhdistukseen sekä Tampereen ja Mouhijärven taisteluihin. Hänet siirrettiin 8. toukokuuta 1918 Etelä-Savon rykmenttiin.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Ylinen siirrettiin sisällissodan jälkeen 22. heinäkuuta 1918 alkaen Itä-Suomen jalkaväkirykmentti 5:een, josta muodostettiin myöhemmin Pohjois-Savon rykmentti. Hän toimi rykmentissä aluksi päällikkönä 8. komppaniassa ja 24. tammikuuta 1921 alkaen 1. konekiväärikomppaniassa, josta hänet siirrettiin 1. joulukuuta 1925 alkaen aliupseerikoulun johtajaksi. Itä-Suomen jalkaväkirykmentti 5:stä hänet siirrettiin 17. maaliskuuta 1926 alkaen Tampereen rykmenttiin, jossa hänet sijoitettiin päälliköksi 3. konekiväärikomppaniaan ja edelleen 27. heinäkuuta 1928 alkaen 2. konekiväärikomppaniaan sekä 10. elokuuta 1933 alkaen 1. konekiväärikomppaniaan. Tampereen rykmentistä Ylinen siirrettiin 8. toukokuuta 1936 Karjalan kaartiin, jossa hänet sijoitettiin konekiväärikomppanian päälliköksi. Karjalan kaartista hän siirtyi 24. helmikuuta 1937 Viipurin rykmenttiin ja 11. huhtikuuta 1938 alkaen Tampereen rykmenttiin.[1][2]
Talvi- ja jatkosota muokkaa
Ylinen osallistui talvisotaan pataljoonan komentajana Kenttätäydennysprikaatissa ja osallistui taisteluihin Möhkössä ja Oinaansalmella. Välirauhan aikana hän toimi pataljoonan komentajana Jalkaväkirykmentti 69:ssä. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin pataljoonan komentajaksi Jalkaväkirykmentti 45:een, jossa hän palveli vuoteen 1943 saakka ja osallistui taisteluihin Ylämaalla, Viipurissa, Koivistolla, Käppäselässä, Karhunmäellä, Maaselällä, Segesassa, Syvärillä ja Viteleessä. Myöhemmin hän toimi komentajana Täydennyspataljoona 4:ssä sodan loppuun saakka.[2]
Ylinen haudattiin 1946 Hauhon kreikkalaiselle hautausmaalle. [3]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
         |
|
Lähteet muokkaa
- Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistys ry:n Päijät-Hämeen osasto, Arto Pekkola, Päijät-Hämeen jääkärit ja jääkärihaudat, Hollola 2005, Salpausselän Kirjapaino Oy, ISBN 952-99109-2-4.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, ’’Suomen jääkärien elämäkerrasto’’, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, ’’Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975’’, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.