Arkeeinen eoni
Arkeeinen eoni on geologinen ajanjakso 4,0–2,5 miljardia vuotta sitten. Arkeeista eonia on kutsuttu myös arkeotsooiseksi eoniksi. Arkeeista eonia edelsi eloton hadeeinen eoni. Arkeeisen kauden alussa alkoi elämä, joka oli bakteerien kaltaisia alkeistumaisia. Niistä on jäänyt jäljelle kerrostuneita bakteerimattoja, stromatoliitteja. Viimeistään kauden lopulla sinibakteerit alkoivat yhteyttää. Monet tutkijat sanovat Maan olleen kaudella huomattavasti nykyistä lämpimämpi, minkä toiset tutkijat kiistävät. Aurinko oli nykyistä himmeämpi, ja paksu hiilidioksidikaasukehä lämmitti Maata.
Arkeeisen kauden eliöt
muokkaaElämän arvellaan syntyneen 4,0–3,5 miljardia vuotta sitten, joissain tarkasteluissa vasta noin 3,2 miljardia vuotta sitten. Elämä oli tällä kaudella yksisoluisia, alkeistumallisia. Sinibakteerien kaltaiset eliöt kasautuivat kerrostuessaan stromatoliitteiksi kauden alusta lähtien. Varsinaisia eubakteereja on löydetty vain vähän. On myös löydetty fossiilisia äärioloihin sopeutuneita ekstremofiileja, jotka kuuluvat arkeoneihin. Aitotumaisten fossiileja ei tunneta tältä ajalta.
Luultavasti kaasukehässä ei ollut juurikaan happea, mutta tästä on kiistelty. Yhteyttäminen syntyi tällä kaudella (sinibakteerit eli sinilevät). On teoretisoitu, että osa alkeellisista tumattomista solutyypeistä olisi kuollut viimeistään arkeeisen kauden lopussa sukupuuttoon.
Corycium enigmaticum
muokkaaArkeeinen kausi oli elämän synnyn kausi. Sen eliöistä on todisteina vain äärimmäisen harvat ja vaikeasti tutkittavat fossiilit. Eräs vanhimmista fossiileista nimeltään Corycium enigmaticum on löytynyt Suomesta Tampereen lähistöltä, ja sen ikä on eräiden arvioiden mukaan jopa yli kaksi miljardia vuotta. Corycium enigmaticum on pieni pussimainen hiilimuodostuma. Isotooppitutkimusten mukaan sen hiili on elollisesta olennosta peräisin. Se on saattanut olla jonkinlainen alkeellinen leväkasvi.
Arkeeinen eoni
muokkaaKaudella syntyivät mantereet, jotka kauden lopulla ilmeisesti yhdistyivät Kenorlandin jättiläismantereeksi. Viimeistään kauden lopulla maan geologia oli nykyisenlaisine mannerliikuntoineen ja muine tektonisine tapahtumineen.
Tulivuoritoiminta oli huomattavasti nykyistä voimakkaampaa ja maalämpö kauden alussa kolme kertaa nykyistä voimakkaampi ja kauden lopussa kaksi kertaa nykyistä voimakkaampi. Useimmat arkaaisen kauden sedimentit ovat toisin kuin myöhemmän proterotsooisen kauden sedimentit, syvän veden metamorfisia kiviä. Kaudelle tyypillinen vihreäkivi liittyy saarikaariin. Arkeeisella kaudella syntyi 7 % nykyisistä mannerytimistä, kratoneista. Karbonaattikivet ovat harvinaisia, mikä viittaa suureen veteen liuenneen hiilihapon määrään.
Kauden alussa suurin meteoriittipommitus hiljeni. Yleensä tutkijat ovat sitä mieltä, että arkeeisella jaksolla Maan ilmakehä oli kasvihuoneilmiön takia jopa kymmeniä asteita nykyistä kuumempi mutta lämpötilaltaan alle 100 °C. Korkea lämpötila johtui kasvihuonekaasuista. Toisten mielestä Maa olisi ollut suunnilleen yhtä viileä kuin nyt.
Arkeeisella kaudella aurinko oli nykyistä himmeämpi, sen kirkkaus oli vain 75 % nykyisestä, mikä olisi tuottanut nykyisenlaisella ilmakehällä kasvihuoneilmiöineen noin -5 asteen pintalämpötilan.[1]
Kauden jako
muokkaa- Eoarkeeinen maailmankausi 3800–3600 miljoonaa vuotta sitten
- Paleoarkeeinen maailmankausi 3600–3200 miljoonaa vuotta sitten
- Mesoarkeeinen maailmankausi 3200–2800 miljoonaa vuotta sitten
- Neoarkeeinen maailmankausi 2800–2500 miljoonaa vuotta sitten
Paikallisia kerrostumia:
- Kiinan Wutaian 2600–2350 miljoonaa vuotta sitten
- Etelä-Afrikan Swazian 4000–3000 miljoonaa vuotta sitten
Katso myös
muokkaa
Lähteet
muokkaa- ↑ Early Earth lpl.arizona.edu. Viitattu 29. kesäkuuta 2007. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
| Hadeeinen aioni (4 567–4 000 mvs) |
| ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Arkeeinen aioni (4 000–2 500 mvs) |
eoarkeeinen (4 000–3 600 mvs) • paleoarkeeinen (3 600–3 200 mvs) • mesoarkeeinen (3 200–2 800 mvs) • neoarkeeinen (2 800–2 500 mvs) | ||||||
| Proterotsooinen aioni (2 500–541 mvs) |
paleoproterotsooinen (2 500–1 600 mvs) • mesoproterotsooinen (1 600–1 000 mvs) • neoproterotsooinen (1 000–541 mvs) | ||||||
| Fanerotsooinen aioni (541 mvs – nykyaika) |
| ||||||