Arian-Kartli
Arian-Kartli (georg. არიან-ქართლი) oli maa, jota keskiaikainen georgialainen kronikka Georgian kääntymys (georg. მოქცევაჲ ქართლისაჲ, Moktsevaj Kartlisaj) väittää Kartlin (Kaukasian Iberian, Keski- ja Itä-Georgian) georgialaisten aikaisemmaksi kotimaaksi.
Kronikoihin sisältyy myyttejä Aleksanteri Suuren kampanjasta sisä-Georgiaan. Aleksanterin kerrotaan tuoneen nimeämättömän "Arian-Kartlin kuninkaan" pojan Azon yhdessä seuraajiensa kanssa Kartlin tärkeimpään kaupunkiin Mtskhetaan ja antaneen hänelle tehtäväksi hallinnoida Kartlia poissa ollessaan. 1000-luvun georgialainen munkki ja kirjailijakuningas Davit IV:n opettaja Arsen kommentoi asiaa seuraavasti:
»Me georgialaiset olemme Arian-Kartlista saapuneiden tulokkaiden jälkeläisiä, me puhumme heidän kieltään ja kaikki Kartlin kuninkaat ovat heidän kuninkaidensa jälkeläisiä.[1]»
Keskiaikaisten georgialaisten kirjoittajien Arian-Kartliksi kutsuman valtion tunnistaminen on ongelmallista. Se näyttää olleen olemassa ennen Aleksanteri Suuren Lähi-idän valloitusta, mutta "kuningaskunnan" tarkkaa sijaintia, sen perustamisaikaa tai sen hallitsijoiden identiteettiä ei voida päätellä jäljelle jääneiden dokumenttien perusteella. Nimensä perusteella sillä vaikuttaa olevan yhteys muinaiseen Iraniin ("arjalainen Kartli" eli "iranilainen Kartli"), ja antiikin lähteet ovat päätelleet maan sijainneen Akemenidien valtakunnan valtapiirin sisällä. Herodotoksen luettelo Akemenidien valtakunnan provinsseista, joka asettaa esigeorgialaiset heimot 13. ja 19. satraappikuntien alueille, on tässä mielessä huomattava.[2] Nämä alueet vastaavat osittain Georgian historiallisia lounaisalueita, jonne useat georgialaiset tutkijat, erityisesti Giorgi Melikišvili, ovat asettaneet Arian-Kartlin. Varhaisella georgialaisella Karlin/Iberian kuningaskunnalla, josta aletaan selvästi kertoa hellenistisen kauden lähteissä, näytti olleen samanlaiset siteet Iraniin kuin Arian-Kartlilla.[2] Cyril Toumanoff liittää alueen Ptolemaioksen Aranēhen (kreik. ‘Αράνη) ja heettiläisten Harranaan.[3]
Lähteet muokkaa
- Rapp, Stephen H.: Studies In Medieval Georgian Historiography: Early Texts And Eurasian Contexts. Peeters Bvba, 2003. ISBN 90-429-1318-5.
- Kavtaradze, Giorgi L.: Georgian Chronicles and the raison d'étre of the Iberian Kingdom (Caucasica II). Orbis Terrarum, Journal of Historical Geography of the Ancient World, 2000, nro 6, s. 177-237. Stuttgart: Franz Steiner Verlag, 2001.
Viitteet muokkaa
- ↑ Giorgi L. Kavtaradze. The Interrelationship between the Transcaucasian and Anatolian Populations by the Data of the Greek and Latin Literary Sources. The Thracian World at the Crossroads of Civilisations. Reports and Summaries. The 7th International Congress of Thracology. P. Roman (ed.). Bucharest: the Romanian Institute of Thracology, 1996.
- ↑ a b Rapp (2003), s. 10.
- ↑ Toumanoff, Cyril (1963), Studies in Christian Caucasian History, s. 89–90. Georgetown University Press, siteerattu: Rapp (2003), s. 269.