Archibald Primrose
Archibald Philip Primrose, viides Jaarli Rosebery, KG, PC (7. toukokuuta 1847 – 21. toukokuuta 1929), vuosina 1847–1851 Archibald Primrose ja 1851–1868 lordi Dalmeny, oli brittiläinen poliitikko, pääministeri maaliskuuta 1894 kesäkuuhun 1895.[1]
| Archibald Primrose | |
|---|---|
 |
|
| Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri | |
| Monarkki | Viktoria |
| Edeltäjä | William Ewart Gladstone |
| Seuraaja | Robert Gascoyne-Cecil |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. toukokuuta 1847 Berkeley Square, Englanti |
| Kuollut | 21. toukokuuta 1929 (82 vuotta) Epson, Englanti |
| Puoliso | Hannah Primrose |
| Tiedot | |
| Puolue | Liberaalipuolue |
 Nimikirjoitus |
|
Elämäkerta muokkaa
Primrosen isä kuoli hänen ollessaan kolmivuotias, jonka jälkeen hän sai lordi Dalmenyn arvonimen.[1] Hän opiskeli Eton Collegessa ja Christ Churchissa Oxfordin yliopistossa. Vuonna 1868 hän sai 21-vuotiaana isoisänsä skotlantilaisen jaarlin arvon. Seuraavana vuonna hän osti kilpahevosen Ladas. Yliopiston säännöt kielsivät opiskelijoita omistamasta ravihevosia, joten hän sai vaihtoehdoksi erota tai luopua hevosesta, joten hän erosi.[2]
Yliopistossa hän pyysi päästä ehdokkaaksi parlamenttiin Darlingtonin vaalipiiristä ollessaan vielä alaikäinen, mutta tähän ei suostuttu.lähde?
Rosebery otti paikkansa ylähuoneessa tullessaan täysi-ikäiseksi. Alahuoneessa hän ei ikinä istunut. Hänestä tuli liberaali ja hän oli mukana William Gladstonen kampanjassa, joka toi liberaalit valtaan 1880. Rosebery oli hallituksessa sisäministeriössä, mutta erosi, koska hallituksessa Skotlannin asiat olivat marginaalisessa asemassa. Jätettyään hallitusvirkansa hän matkusteli Australiassa ja Amerikassa.[2]
Roseberysta tuli liberaalien imperialistisiiven johtaja ja hän oli Gladstonen kolmannessa (1886) ja neljännessä (1892–1894) hallituksessa ulkoministerinä. Hän vastusti Egyptin evakuointia, vaati Ugandan pitämistä ja kieltäytyi Japanin vastaisesta liitosta Venäjän, Saksan ja Ranskan kanssa. Kun Gladstone jäi eläkkeelle 1894, Roseberysta tuli hänen seuraajansa valtiovarainministeri sir William Vernon Harcourtin kauhistukseksi.
Hannah-vaimon kuoltua 1890 Rosebery oli syrjässä politiikasta. Hän nousi pääministeriksi 1894 lähinnä kuningatar Viktorian vaatimuksesta, vaikka surikin vielä vaimonsa kuolemaa.[2] Hän sanoi pitävänsä hevoskilpailuja suuremmassa arvossa kuin "politiikan haisevaa suota."lähde?
Roseberyn hallitus oli pääasiassa epäonnistunut. Hänen yrityksensä vahvistaa laivastoa tyrmättiin parlamentissa liberaalien sisäisten kiistojen vuoksi ja konservatiivien hallitsema ylähuone pysäytti kotimaan uudistukset. 21. kesäkuuta 1895 Rosebery erosi kärsittyään pienen tappion alahuoneessa[2] ja häntä seurasi konservatiivien hallitus lordi Salisburyn johdolla.
Rosebery erosi liberaalipuolueen johdosta 8. lokakuuta 1896 Harcourtin hyväksi ja etääntyi vähitellen puolueen linjasta tukiessaan buurisotaa ja vastustaessaan Irlannin itsehallintoa (home rule), joten hän ei enää päässyt hallitukseen 1905.
Viimeisinä vuosinaan Rosebery ryhtyi kirjoittamaan ja laati lordi Chathamin, William Pitt nuoremman, Napoleonin ja lordi Randolph Churchillin elämäkerrat. Hän harrasti myös ravihevosia, joista Ladas II voitti Derbyn 1894, Sir Visto 1895 ja Cicero 1905. Toinen hänen intohimonsa oli kirjojen keräily. Marraskuussa 1918 hän kärsi sairauskohtauksen joka jätti hänet osittain halvaantuneeksi. Hän lahjoitti 1927 kolme tuhatta kirjaansa Skotlannin kansalliskirjastolle ja kuoli toukokuussa 1929.lähde?
Vuonna 1878 Rosebery nai perijätär Hannah de Rothschildin, Mayer Amschel de Rothschildin tyttären, joka oli perinyt isänsä suuren omaisuuden.[3] Hän jäi kuitenkin leskeksi 1890.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Archibald Philip Primrose, 5th earl of Rosebery Encyclopaedia Britannica. Viitattu 3.7.2021.
- ↑ a b c d Archibald Primrose, 5th Earl of Rosebery Past Prime Ministers. Viitattu 3.7.2021.
- ↑ Hannah de Rothschild (1851-1890) The Rothschild Family. Viitattu 3.7.2021.