Apalacheet
Apalacheet olivat alun perin Floridan luoteisosista lähtöisin oleva intiaanikansa. Ennen eurooppalaisten saapumista seremoniallisia kumpuja rakentaneita apalacheeita oli ehkä noin 50 000-60 000, mutta siirtolaisten mukana tulleet taudit verottivat heidän määräänsä. Lopulta osa heistä kääntyi espanjalaisten vaikutuksesta kristinuskoon. 1700-luvun alussa englantilaisten ja creekien hyökkäykset tuhosivat apalcheeiden kyliä ja heitä muutti muille alueille. Osa päätyi Louisianaan, jossa heidän jälkeläisiään on edelleen noin 250–300.
| Apalacheet | ||||
|---|---|---|---|---|
 Apalacheeiden lippu |
||||
| Väkiluku | 250–300 | |||
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||
Historia muokkaa
Muskogilaista kieltä puhuneet apalacheet asuttivat alun perin alueita nykyisen Floridan osavaltion luoteisosissa Aucilla- ja Apalachicola-jokien välillä.[1] Näille alueille he olivat asettuneet vähintään 1000-luvulla. Ennen eurooppalaisten saapumista heitä oli ehkä noin 50 000-60 000. Muut intiaanikansat alueella tunsivat apalacheet vauraina ja sotaisina.[2]
Floridaan saapui vuonna 1528 espanjalainen tutkimusmatkailija Pánfilo de Narváez. Espanjalaiset ajautuivat pian yhteenottoihin timucua-intiaanien kanssa, ja he siirtyivät pohjoiseen, jossa he kohtasivat apalacheet. Espanjalaisten ja apalacheeiden kohtaaminen sujui huomattavasti rauhallisemmin, ja Narváez vietti kuukauden vieraana apalacheeiden kylässä nykyisen Tallahasseen paikkeilla. Myöhemmin Appalakien vuorijono koillisessa sai nimensä apalacheeiden mukaan. Alun rauhallisesta kohtaamisesta huolimatta espanjalaiset ottivat lopulta paikallisen päällikön vangikseen, minkä jälkeen apalacheet aloittivat sodan espanjalaisia vastaan Narváezin joukkojen joutuessa pakenemaan alueelta.[3] Eurooppalaisten mukana alueelle oli saapunut kulkutauteja, jotka hävittivät paikallisia intiaaniyhteisöjä. Apalacheeiden väkiluku pieneni noin 10 000:een vuonna 1675. Lisäksi espanjalaiset fransiskaanit olivat perustaneet alueelle lähetysasemia, joille intiaaneja pakotettiin töihin vuodesta 1633. Apalacheet nousivat kapinaan vuonna 1647 ja he polttivat oman alueensa kahdeksasta lähetysasemasta seitsemän. Apalacheeiden kapina kukistettiin lopulta espanjalaisten intiaaniliittolaisten tuella ja myöhemmin he taistelivat espanjalaisten puolella vuonna 1656 syttynyttä timucuaiden kapinaa vastaan.[4] Monet apalacheeista olivat myös kääntyneet katolisuuteen.[2]
Vuosien 1656 ja 1704 välillä apalacheeiden vanha Anhaica eli sittemmin uudelleennimetty San Luis de Talimali oli espanjalaisten tärkeä tukikohta heidän hallitsemiensa alueiden länsiosassa. Kaupungissa asui noin 1 5000 espanjalaista ja apalacheeta.[2] 1700-luvun alussa englantilaiset ja heidän liittolaisensa creekit alkoivat tehdä sotaretkiä Floridaan. Vuonna 1703 heidän joukkonsa voittivat apalacheet ja espanjalaiset taistelussa.[1] San Luis de Talimali poltettiin ja hylättiin 31. heinäkuuta 1704.[2] Osasta apalacheeista tuli orjia englantilaisten persikkaviljelmillä.[5] Osa apalacheeista muutti pohjoiseen creekien alueille jossa he sulautuivat myöhemmin creekeihin.[1] Osa siirtyi itään espanjalaisten hallitsemaan St. Augustineen. Suurin osa siirtyi kuitenkin länteen ensin ranskalaisten hallitsemaan Mobileen ja sieltä edelleen Louisianaan. Nykyisin Louisianassa on noin 250–300 apalacheeta ja he edustavat ainoaa nykypäiviin saakka selvinnyttä Floridan esihistoriallista intiaaniryhmää.[2]
Kulttuuri muokkaa
Apalacheeiden perinteinen elinkeino oli maanviljely. He kasvattivat esimerkiksi maissia, papuja ja kurpitsoja. Miehet metsästivät esimerkiksi karhuja, kauriita ja pienriistaa. Naiset keräilivät pähkinöitä ja marjoja vastaten myös miesten istuttamista viljelmistä. Sotaisina tunnetut apalacheet tekivät myös sota- ja ryöstöretkiä naapuriheimojen alueelle.[2]
Apalacheet asuttivat hajanaisia kyliä laajalla alueella. Heidän päällikkönsä vastasivat esimerkiksi työnjaosta, politiikasta ja rituaalien suorittamisesta. Ennen eurooppalaisten saapumista apalacheet rakennuttivat seremoniallisia kumpuja. Kumpujen päälle tehtiin rakennuksia, joista suurimmat toimivat ehkä päällikköjen asumuksina. Suurin kumpukeskus oli Lake Jacksonissa ja paikka toimi ehkä apalacheeiden esihistoriallisena pääkaupunkina. Nykyisin paikka on yleisölle auki oleva arkeologinen kohde.[2]
Apalacheeiden tiedetään pelanneen omaa pallopeliään. Eri kylät saattoivat haastaa toisensa suurin piirtein golfpallon kokoisella nahkapäällysteisellä savipallolla pelattuun peliin, jonka tarkoituksena oli potkaista pallo seipään päässä olevaan pesään. Peliin saattoi osallistua sata pelaajaa kerrallaan, ja se omistettiin sateen ja ukkosen jumalille.[2]
Apalacheet puhuivat muskogilaista kieltä, joka on saattanut olla sukua hitchitin kielelle.[2]
Lähteet muokkaa
- Rani-Henrik Andersson ja Markku Henriksson: Intiaanit : Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia. Gaudeamus Helsinki University Press, 2010. ISBN 978-952-495-162-3.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Apalachee Encyclopaedia Britannica. Viitattu 6.12.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i The Apalachees of Northwest Florida Exploring Florida: A Social Studies Resource for Students and Teachers. University of South Florida. Viitattu 6.12.2018. (englanniksi)
- ↑ Andersson ja Henriksson 2010, s. 108-109
- ↑ Andersson ja Henriksson 2010, s. 114
- ↑ Andersson ja Henriksson 2010, s. 299