Avaa päävalikko
Tämä artikkeli kertoo suomalaisesta muusikosta. Antti Koskinen on myös suomalainen jalkapalloilija.
Antti Koskinen

Antti Juhani Koskinen (13. maaliskuuta 1922 Helsinki6. kesäkuuta 1982 Helsinki) oli suomalainen laulutaiteilija, kanttori-urkuri ja laulupedagogi.[1]

OpinnotMuokkaa

Antti Koskinen aloitti opintonsa Sibelius-Akatemiassa 1938 lauluopinnoilla Einar Collianderin ja professori Oiva Soinin, pianonsoiton opinnoilla Eino Lindholmin ja Kerttu Bernhardin sekä urkujensoiton opinnoilla professori Elis Mårtensonin johdolla.

Ensikonserttinsa hän piti 1943 ja suoritti kanttoriurkurin sekä musiikinopettajan tutkinnot 1945 ja päätti opintonsa Sibelius-Akatemiassa keväällä 1946 suoritettuaan lauludiplomin.

Antti Koskinen jatkoi opintojaan vuosina 1948–1965 (muun muassa tanskalaisen Magnus Andersenin oppilaana) useilla opintomatkoilla Skandinaviaan, Keski-Eurooppaan ja 1950 Yhdysvaltoihin.

UraMuokkaa

Opettajan uransa Sibelius-Akatemiassa Antti Koskinen aloitti viransijaisena vuonna 1944, jonka jälkeen hän siirtyi vakinaiseksi opettajaksi 1954, lehtoriksi 1961 ja ylemmän palkkaluokan lehtoriksi 1966.

Antti Koskinen toimi 1950–1970-luvuilla monien merkittävien suomalaisen laulutaiteen henkilöiden laulunopettajana ja johti vuosina 1953–1963 Nils-Eric Fougstedtin perustamaa Radiokuoroa (alkujaan "Radion solistikuoro").

Koskinen oli Suomalaisen oopperan solisti 1945–1948. Hän toimi kanttoriurkurina Pasilan kirkossa 1945–1957, kanttorina Helsingin Vanhassa kirkossa 1957–1967 ja kanttorina Helsingin tuomiokirkossa 1967–1970.

Lisäksi Antti Koskinen esiintyi laulajana konserteissa ja radiossa Suomessa, Skandinaviassa, Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa sekä toimi oratorio- ja sinfoniakonserttien solistina ja konserttisäestäjänä sekä m.m. Polyteknikkojen Kuoron solistina. Antti Koskinen toimi Suomen Solistiyhdistys ry:n johtokunnassa vuosina 1967–1976.[2]

Klassisen musiikin uransa ohella Antti Koskinen levytti taiteilijanimellä Sulo Sala myös viihdemusiikkia muun muassa Metro-tyttöjen, Decca-orkesterin, Ramblers-orkesterin ja Viljo Vesterisen solistiyhtyeen kanssa sekä esiintyi sota-aikaisilla viihdytyskiertueilla.

Koskinen esiintyi vuonna 1943 elokuvassa Tositarkoituksella[3] ja vuonna 1944 kolmella Jussi-Patsaalla palkitussa[4] elokuvassa Herra ja ylhäisyys.[5]

Antti Koskiselle myönnettiin arvonimi Director cantus vuonna 1960, ja hän sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1969.

PerheMuokkaa

Antti Koskisen puoliso oli muotitaiteilija Pirkko Hellevi Koskinen o.s. Krapinoja, ja heillä oli kaksi lasta, tytär Hanna (s. 1957) ja poika Juha (s. 1959). Antti Koskisen äiti oli Martta Koskinen, ja hänen isänsä Gunnar Koskinen toimi Helsingin kaupunginorkesterin lyömäsoittajana sekä Sibelius-Akatemian lyömäsoittimien opettajana.

OopperaroolejaMuokkaa

DiskografiaMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Louhivuori, Anna-Maija: Suomalaisia musiikin taitajia. 1959.
  • Otavan Iso musiikkitietosanakirja. Helsinki 1978.

LähteetMuokkaa