Antonio Ruiz-Pipó

Antonio Ruiz-Pipó (7. huhtikuuta 1934 Granada17. lokakuuta 1997 Pariisi) oli espanjalainen säveltäjä ja pianisti.[1]

Ruiz-Pipó menetti lapsena isänsä Espanjan sisällissodan takia. Isän kuoleman jälkeen perhe muutti Barcelonaan, jossa Ruiz-Pipó aloitti musiikkiopintonsa Antoni Pérez Moyan johdolla. Vuosina 1948–1951 häntä opettivat Frank Marshallin akatemiassa pianonsoitossa Alicia de Larrocha ja sävellyksessä José Cercós. Debyyttikonserttinsa Ruiz-Pipó piti pianistina vuonna 1950. Hänen ensimmäiset pianosävellyksensä ovat vuosilta 1950–1951. Vuonna 1951 hän lähti konserttikiertueelle Barcelonaan sekä Andalusiaan ja vielä samana vuonna hän sai Ranskan hallitukselta stipendin, jonka turvin pääsi Pariisiin opiskelemaan. Pariisin konservatoriossa Ruiz-Pipó sai opetusta Alfred Cortot'lta, Blanche Bascouret de Gueraldilta ja Yves Natilta. Hänelle antoivat ohjeistusta tänä aikana myös Manuel Blancafort ja Salvador Bacarisse, myöhemmin Maurice Ohana.[1]

Vuonna 1962 Ruiz-Pipó perusti Bonaguilin festivaalin, jonka taiteellisena johtajana toimi vuodesta 1976 kuolemaansa. Vuosina 1972–1992 hän työskenteli radioiden musiikkitoimittajana Espanjassa, Ranskassa ja Kanadassa. Vuonna 1975 hänelle myönnettiin Zaragozan kaupungin kansainvälinen musiikkipalkinto kvartetosta Cuatro para cuatro. Hän opetti Pariisin konservatoriossa vuosina 1977–1997.[1]

Vuonna 1996 Ruiz-Pipó levytti Isaac Albénizin vähän tunnettuja teoksia Koch-Schwann-levy-yhtiölle. Hän kuoli seuraavana vuonna syöpään. Vuonna 1998 Ernest Martínez Izquierdon johtama Madridin sinfoniaorkesteri esitti hänen muistokseen orkesteriteoksen Libreo de Lejanía (1980). Hänen teostensa esittäjien joukossa on ollut myös Narciso Yepes.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Antonio Ruiz-Pipó Boosey&Hawkes