Antonio Feliciano de Castilho
Antonio Feliciano de Castilho (1800−1875) oli portugalilainen runoilija. Sairastettuaan tuhkarokon kuusivuotiaana hän sokeutui lähes täysin, mutta opiskeli ja kirjoitti silti ahkerasti runoja.[1]
| Antonio Feliciano de Castilho | |
|---|---|
 Antonio Feliciano de Castilho |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1800 |
| Kuollut | 1875 (74–75 vuotta) |
| Kansalaisuus | Portugali |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | portugali |
| Tuotannon kieli | portugali |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Jo Castilhon ensimmäinen julkaisu, bukolinen runoelma Cartas de Echo e Narcisso (1821), tuotti hänelle arvostetun nimen. Castilhon muista teoksista merkittäviä ovat idylliset runokokoelmat A Primavera ja Amor e Melancolia, ou a novissima Heloisa (1828). Runokokoelmissaan A noite do castello (1836) ja Ciumes do Bardo (1838) hän liittyi romantismiin mutta palatsi taas pian arkadilaiseen suuntaukseen. Hänen viimeinen runokokoelmansa on O Outono (1865). Viimeisinä vuosinaan Castilho lähinnä käänsi portugalin kielelle roomalaisia klassikoita ja mukaili muutamia uudempia kirjailijoita, kuten Molièrea, William Shakespearea ja J. W. von Goetheä.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Castilho, Antonio Feliciano de, Tietosanakirja osa 1, palsta 1522, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Antonio Feliciano de Castilho Wikimedia Commonsissa
