Antonio Cagnoni
Antonio Cagnoni (8. helmikuuta 1828 Godiasco Salice Terme – 30. huhtikuuta 1896 Bergamo) oli italialainen säveltäjä.[1]
Cagnoni opiskeli vuodesta 1842 Milanon konservatoriossa. Aluksi hän sai viulunsoiton opetusta, sitten Pietro Raylta ja Felice Frasilta sävellysopetusta. Cagnonin teoksista ensimmäisenä esitettiin operetti Rosalia di San Miniato Milanossa 28. helmikuuta 1845. Ooppera I due savoiardi esitettiin 13. kesäkuuta 1846. Suurempaa menestystä Cagnoni sai vuonna 1847 oopperallaan Don Bucefalo, joka esitettiin ensin kesällä Milanossa ja jo saman vuoden syksyllä Napolin Teatro San Carlossa. Sittemmin Don Bucefalo esitettiin kaikissa Italian suurissa teattereissa ja vuonna 1865 Pariisin Théâtre-Italienissa. Sitä pidetäänkin Cagnonin menestyneimpänä teoksena. Muista oopperoista hyvän vastaanoton saivat erityisesti Michele Perrin (1864) ja Papa Martin (1871). Michele Perrin esitettiin myöhemmin Montevideon Solís-teatterissa (1873) ja kaudella 1886–1887 Maltalla. Säveltäjä sai sen ansiosta Pyhien Mauritiuksen ja Lasaruksen ritarikunnan ristin. Papa Martin esitettiin sittemmin Lontoossa nimellä The Porter of Havre vuonna 1875 ja Berliinin Volksoperissa vuonna 1910.[1]
Cagnoni sävelsi myös hengellisiä teoksia, kuten messuja ja motetteja. Hän toimi vuoteen 1863 asti maestro di cappellan asemassa Vigevanon tuomiokirkossa. Vuonna 1873 Cagnoni seurasi Carlo Cocciaa Novaran tuomiokirkon maestro di cappellana ja pääsi samalla musiikkioppilaitoksen johtajaksi. Vuonna 1887 hän pääsi Amilcare Ponchiellin kuoltua täyttämättä jääneeseen virkaan Bergamon Santa Maria Maggioreen. Cagnonin oppilaiden joukossa oli Cipriano Pontoglio.[1]
Gioacchino Rossinin kuoltua Cagnoni osallistui Messa per Rossinin säveltämiseen yhtenä kolmestatoista tekijästä laatimalla siihen Quid sum miser -osan.[2]
Oopperoita muokkaa
- I due savoiardi (1846)
- Don Bucefalo (1847)
- Il testamento di Figaro (1848)
- Amori e trappole (1850, osittainen revisio 1867)
- La Valle d'Andorra (1851)
- Giralda (1852)
- La fioraia (1853)
- La figlia di Don Liborio (1856)
- Il vecchio della montagna, ossia L'emiro (1860)
- Michele Perrin (1864)
- Claudia (1866)
- La tombola (1868)
- Un capriccio di donna (1870)
- Papa Martin (1871)
- Il duca di Tapigliano (1874)
- Francesca da Rimini (1878)
- Re Lear (esittämätön, 1893)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Raoul Meloncelli, Cagnoni, Antonio Treccani, viitattu 9.3.2024 (italiaksi)
- ↑ Pentti Kauppi, Messa per Rossini – jäähyväiset Pesaron joutsenelle Requiem.fi 2.2.2015, viitattu 9.3.2024