Anton Rubinštein
Anton Grigorjevitš Rubinštein (ven. Анто́н Григо́рьевич Рубинште́йн); (28. marraskuuta (J: 16. marraskuuta) 1829 – 20. marraskuuta (J: 8. marraskuuta) 1894) oli venäläinen säveltäjä, pianisti ja kapellimestari. Rubinštein sävelsi muun muassa 17 oopperaa, neljä oratoriota, viisi pianokonserttoa, kuusi sinfoniaa, yksinlauluja ja pianokappaleita.[1].Säveltäjänä Rubinštein edustaa Pjotr Tšaikovskin ohella venäläisen musiikin eurooppalaista suuntausta.[2] Antonin nuorempi veli, Nikolai, oli myös pianisti ja Moskovan konservatorion perustaja.
Rubinštein opetteli lapsena pianonsoittoa ja esiintyi ensimmäistä kertaa julkisesti yhdeksänvuotiaana. Hän alkoi tehdä konserttikiertueita 1850-luvulla ja esiintyi muun muassa Ranskassa, Britanniassa, Saksassa, Itävallassa, Skandinavian maissa ja Yhdysvalloissa.[2] Vuonna 1862 hän perusti yhdessä suuriruhtinatar Jelena Pavlovna Romanovan kanssa Pietarin konservatorion,[3] jota hän johti vuoteen 1867 asti ja uudelleen vuosina 1887–1890. Lisäksi Rubinštein esiintyi musiikkikirjailijana; hänen julkaisujaan olivat mm. Die Musik und ihre Meister ja Erinnerungen aus 50 Jahren , molemmat vuodelta 1892.[2] Rubinštein kuoli sydänvikaanlähde? vuonna 1894.
Lähteet muokkaa
- ↑ Classic Online Composerinfo (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Toivo Haapanen ym. (toim.): Musiikin tietokirja, s. 415. Helsinki: Otava, 1948.
- ↑ Suuri Musiikkikirja, 1959, artikkeli Rubinstein, Anton
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anton Rubinštein Wikimedia Commonsissa
- Anton Rubinstein International Music Score Library Project (englanniksi)