Anna Preussilainen
Anna von Hohenzollern (3. kesäkuuta 1576 – 30. elokuuta 1625) oli saksalainen prinsessa, joka oli Preussin herttuatar omalla oikeudellaan ja Brandenburgin vaaliruhtinatar vuosina 1594–1619.[1][2] Hän kuului Hohenzollern-sukuun.[3]
| Anna von Hohenzollern | |
|---|---|
| Preussin herttuatar ja Brandenburgin vaaliruhtinatar | |
 | |
| Syntynyt | 3. kesäkuuta 1576 |
| Kuollut | 30. elokuuta 1625 |
| Puoliso | Juhana Sigismund |
| Lapset | Georg Wilhelm, Anna Sophia, Maria Eleonoora, Katharina |
| Suku | Hohenzollern |
| Isä | Albrekt Fredrik |
| Äiti | Marie Eleonore |
.jpg)
Suku
muokkaaHänen vanhempansa olivat Preussin herttua Albrekt Fredrik ja herttuatar Marie Eleonore von Jülich-Kleve-Berg (1550–1608).[1] Anna oli seitsenlapsisen perheen vanhin tytär ja koska molemmat veljet kuolivat sylilapsina, hän peri herttuan arvon sekä maa-omaisuuden isänsä kuoltua sekä kaikki äitinsä perintömaat.[2][4][3]
Avioliitto ja lapset
muokkaaAnna avioitui Brandenburgin rajakreivikunnan vaaliruhtinaan Juhana Sigismundin kanssa vuonna 1594 ja pari sai kahdeksan lasta, joista viisi eli aikuiseksi asti. Annan ja Juhanan tyttärestä Marie Eleonoresta tuli myöhemmin Ruotsin kuningatar.[1][2] Hänen poikansa oli Brandenburgin seuraava vaaliruhtinas Georg Wilhelm.[5] Preussin ja Jülich-Kleven herttuakuntien ainoana perillisenä herttuatar Anna toi Brandenburgin vaaliruhtinaskunnalle runsaasti uusia alueita.[3]
Annaa kuvattiin puolisoaan älykkäämmäksi, temperamenttiseksi ja vahvatahtoiseksi. Hänen kerrotaan heitelleen puolisoaan lautasilla ja laseilla riitojen aikana. Hän taisteli yksin vuodesta 1609 turvatakseen perintöoikeutensa läänityksiinsä ja neuvotteli vihollisensa kreivi Wolfgang Wilhelm von der Pfalzin kanssa useita kertoja välttääkseen sotilaallista konfliktin.[3]
Vuonna 1612 hän esitti vaatimuksensa oman lähettiläänsä kautta keisari Matiakselle. Puolisonsa kalvinismiin kääntymisen jälkeen Annasta tuli luterilaisten suojelija ja edustaja. Herttuatar Anna toimi myös miehensä sijaishallitsijana. Hän jatkoi tärkeässä roolissa poikansa hallituskauden aikana. Hän vastusti Habsburgeja ja sopi tyttärensä Marie Eleonoren avioliitosta Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin kanssa vastoin poikansa tahtoa vuonna 1620.[3]
Heille syntyi kahdeksan lasta, joista viisi vanhinta eli aikuiseksi asti:
- Georg Wilhelm (13. marraskuuta 1595 – 1. joulukuuta 1640); isänsä Juhana Sigismundin seuraaja Brandenburgin vaaliruhtinaana; avioitui prinsessa Elisabet Charlotte von der Pfalzin kanssa ja heille syntyi kolme lasta, joista yksi oli Fredrik Vilhelm, Suuri vaaliruhtinas.[3]
- Anna Sophia, Brandenburgin prinsessa (15. maaliskuuta 1598 – 19. joulukuuta 1659); avioitui Braunschweig-Lüneburgin herttua Friedrich Ulrichin kanssa, liitto oli lapseton[3]
- Marie Eleonore, Brandenburgin prinsessa (11. marraskuuta 1599 – 28. maaliskuuta 1655); avioitui Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin kanssa. Heidän tyttärensä oli Ruotsin kuningatar Kristina.[3]
- Katharina, Brandenburgin prinsessa (28. toukokuuta 1602 – 27. elokuuta 1644); avioitui ensin Transilvanian ruhtinas Gábor Bethlenin ja toiseksi herttua Franz Carl von Sachsen-Lauenburgin kanssa, molemmat liitot olivat lapsettomia[3]
- Joachim Sigismund, Brandenburgin prinssi (25. heinäkuuta 1603 – 22. helmikuuta 1625), kuoli 21-vuotiaana, naimattomana ilman jälkeläisiä
- Agnes, Brandenburgin prinsessa (31. elokuuta 1606 – 12. maaliskuuta 1607), kuoli alle vuoden ikäisenä
- Johann Friedrich, Brandenburgin prinssi (18. elokuuta 1607 – 1. maaliskuuta 1608), kuoli alle vuoden ikäisenä
- Albrecht Christian, Brandenburgin prinssi (7.–14. maaliskuuta 1609), kuoli viikon ikäisenä
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Memoirs of queens of Prussia ia904503.us.archive.org.
- ↑ a b c Anne von Hohenzollern www.thepeerage.com. Viitattu 19.4.2023.
- ↑ a b c d e f g h i Deutsche Biographie: Anna - Deutsche Biographie www.deutsche-biographie.de. Viitattu 11.8.2024. (saksa)
- ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 11.8.2024.
- ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 11.8.2024.