Anna Forstén
Anna Mathilda Bernhardina Forstén (19. lokakuuta 1846 Nurmijärvi – 3. tammikuuta 1926 Helsinki) oli suomalainen oopperalaulaja (mezzosopraano) ja laulupedagogi.[1]
Anna Forsténin vanhemmat olivat kirkkoherra Gustaf Berndt Mortimer Forstén (1819–1904) ja Henriette Lovisa (Louise) Danielson (k. 1901).[2] Hänen veljensä oli Wienissä vaikuttanut oopperalaulaja ja laulupedagogi Filip Forstén. Perheen muutettua Helsinkiin Anna Forstén aloitti musiikkiopinnot Henriette Nybergin johdolla ja hän opiskeli laulua opettajanaan Emilie Mechelin. Hän jatkoi sitten opintojaan ulkomailla Henriette Nissen-Salomanin johdolla Pietarissa, Jean Jaques Massetin johdolla Pariisissa ja Silvia Della Vallen johdolla Milanossa. Myöhemmin hän opiskeli vielä Wienissä Pauline Luccan ja veljensä Filipin johdolla.[1]
Anna Forstén esiintyi mezzosopraanona Kaarlo Bergbomin Viipurissa vuonna 1872 järjestämissä ensimmäisissä suomalaisissa teatteriesityksissä samoin kuin keisari Aleksanteri II:n Viipurin-vierailun yhteydessä järjestetyissä juhlanäytännöissä. Hän lauloi kulissien takana Azzusenan osan Trubaduuri-oopperassa Charlotte Raa'n esittäessä tätä osaa näyttämön puolella. Ajan henki ja se että hänen isänsä oli pappi estivät kuitenkin Anna Forsténia jatkamastaan uraansa oopperalaulajana ja hän joutui siirtymään laulupedagogiksi.[1]
Toimittuaan laulupedagogina 15 vuoden ajan Anna Forstén menetti äänensä, mutta hän jatkoi silti opettamista. Hän oli 21 vuoden ajan laulunopettajana Viipurin ruotsalaisessa tyttökoulussa, jossa hänen oppilaisiinsa kuuluivat muun muassa Alexandra Ahnger, Dagmar Hagelberg-Raekallio, Ina von Pfaler ja Mally Burjam-Borga. Vuonna 1886 Forstén perusti musiikkikoulun Viipurin ja hän vaikutti merkittävästi myös vuonna 1918 perustetussa uudessa Viipurin musiikkikoulussa. Forstén kuoli vuoden 1926 alussa Helsingissä ja hänet haudattiin Viipuriin.[1]
