Anna Elina Isoaro

suomalainen runoilija

Anna Elina Isoaro (o.s. Turunen, s. 1981 Oulainen) on suomalainen runoilija ja sanataideohjaaja.[1]

Anna Elina Isoaro
Isoaro Finlayson Art Arean Taide&Kirja-tapahtumassa vuonna 2019.
Isoaro Finlayson Art Arean Taide&Kirja-tapahtumassa vuonna 2019.
Henkilötiedot
Syntynyt1981
Oulainen
Kirjailija
Tuotannon kielisuomi
Tyylilajit runous
Esikoisteos Puolen mantereen kerhossa
Palkinnot

Runo-Kaarina-palkinto (2011)
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto (2017)
Botnia-palkinto (2021)

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Isoaro valmistui ylioppilaaksi Oulaisten lukiosta ja filosofian misteriksi Tampereen yliopistosta, missä hän opiskeli pääaineenaan kirjallisuutta. Hän on opiskellut myös kirjoittamista Oriveden opistossa.[1]

Vuonna 2005 Isoaro voitt Poetry Slamin Suomen mestaruuden. Hän sai vuonna 2011 Runo-Kaarina-palkinnon, jonka myötä julkaistiin samana vuonna hänen esikoisteoksensa Puolen mantereen kerhossa.[2] Isoaron toinen runokokoelma Rakkautta ja vasta-aineita (2016) sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2017.[3] Kolmas kokoelma Tämänilmaiset (2019) oli Tanssiva karhu -palkintoehdokas vuonna 2020.[4] Vuonna 2021 Isoaro ja kuvittaja Mira Mallius saivat Botnia-palkinnon lastenkirjasta Sinä yönä tuli talvi.[5]

Isoaro asuu Tampereella.[1] Hän toimii kirjallisuuden läänintaiteilijana Pirkanmaalla 1.2.2018–31.12.2022.[6]

Teokset muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b c Isoaro, Anna Elina Kirjasampo.fi. Viitattu 6.11.2021.
  2. Isoaro, Anna Elina 20.1.2016. Into Kustannus. Viitattu 6.11.2021.
  3. Tamperelaisia taiteen, kirjallisuuden, teatterin ja tieteen tekijöitä palkittiin 11.5.2017. Tampereen kaupunki. Viitattu 6.11.2021.
  4. Ylen Tanssiva karhu -runopalkinnon ehdokkaat vuodelle 2020 on valittu Yle.fi. 28.5.2020. Viitattu 6.11.2021.
  5. Koppinen, Mari: Pohjois-Pohjanmaan kirjailijoiden Botnia-palkinto annettiin lapsen kuolemaa käsittelevälle kirjalle HS.fi. 25.10.2020. Viitattu 6.11.2021.
  6. Anna Isoaro Taiteen edistämiskeskus. Arkistoitu 6.11.2021. Viitattu 6.11.2021.