Andri Melnyk

ukrainalainen sotilas
Tämä artikkeli kertoo OUN-järjestön johtajasta. Diplomaatista kerrotaan artikkelissa Andri Melnyk (diplomaatti).

Andri Melnyk (ukr. Андрій Мельник; 12. joulukuuta 1890 Volja Jakubova, Galitsia, Itävalta-Unkari1. marraskuuta 1964 Köln, Länsi-Saksa)[1] oli ukrainalainen sotilas ja nationalistijohtaja.

Andri Melnyk vuonna 1940.

Itävalta-Unkarin Galitsiassa syntynyt Melnyk opiskeli Wienin maatalouskorkeakoulussa, kunnes värväytyi ensimmäisen maailmansodan puhjettua vapaaehtoisena Itävalta-Unkarin armeijaan perustettuun ukrainalaiseen legioonaan. Hän yleni komppanianpäälliköksi mutta jäi syyskuussa 1916 venäläisten sotavangiksi. Yhdessä Jevhen Konovaletsin ja eräiden muiden kanssa hän pakeni vuonna 1917 sotavankileiriltä ja osallistui Kiovassa vapaaehtoisen Sitš-tarkk'ampujapataljoonan perustamiseen. Tammikuusta 1919 alkaen Melnyk oli jonkin aikaa Ukrainan kansantasavallan armeijan esikuntapäällikkönä ja vuosina 1920–1921 Ukrainan sotilasattaseana Prahassa ja Wienissä. Vuonna 1922 hän asettui Puolaan liitettyyn Galitsiaan, jossa hänestä tuli maanalaisen Ukrainan sotilasjärjestön (UVO) paikallisjohtaja, kun järjestön varsinainen johtaja Konovalets joutui siirtymään turvaan maanpakoon. Vuosina 1924–1928 Melnyk oli toimintansa vuoksi puolalaisessa vankilassa.[1]

Melnyk oli vuosina 1933–1938 ukrainalaisten katolisen nuorisojärjestön puheenjohtaja mutta toimi salaa myös UVO:n seuraajaksi perustetussa Ukrainalaisten nationalistien järjestössä (OUN). Kun OUN:n johtaja Konovalets vuonna 1938 salamurhattiin, Melnyk siirtyi ulkomaille ottaakseen hänen paikkansa. Elokuussa 1939 Roomassa kokoontunut OUN:n liittokokous vahvisti Melnykin johtajuuden, mutta seuraavan vuoden alussa Stepan Banderan johtama nuorten radikaalien siipi perusti kilpailevan johdon, jolloin järjestö hajosi kahtia. Melnykin johtama siipi tunnettiin tämän jälkeen nimellä OUN-M. Järjestön luotettavuutta epäilleet saksalaiset asettivat Melnykin vuonna 1941 kotiarestiin, jolloin hän luovutti johdon Ukrainassa varamiehelleen Oleh Olžytšille. Vuonna 1944 Melnyk vangittiin Sachsenhausenin keskitysleirille, mutta hänet vapautettiin melko pian, kun saksalaiset vakuuttuivat hänen yhteistyöhalustaan. Vuodesta 1945 hän asui Luxemburgissa ja jatkoi vaikuttamista ukrainalaisessa emigranttiyhteisössä.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Volodymyr Janiv: Melnyk, Andrii Encyclopedia of Ukraine (1993), Internet Encyclopedia of Ukraine, Canadian Institute of Ukrainian Studies, Albertan yliopisto. Viitattu 2.1.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa