Andrei I

Andrei I Jurjevitš Bogoljubski (ven. Андрей Ю́рьевич Боголюбский) (n. 1111 – 29. kesäkuuta 1174 Bogoljubovo) oli Rostovin ja Suzdalin ruhtinas ja ensimmäinen Vladimirin suuriruhtinas.

Andrei Bogoljubski 1652-1666 maalatusssa freskossa Arkkienkelin katedraalissa, Moskovassa.

Andrei I Bogoljubski palauttaa Leonin Rostovin katedraaliin, Iivana Julman kuvakronikka 1568

Hän on Venäjän ortodoksisen kirkon pyhä eli pyhimys.

Suku

Andrei oli ruhtinas Juri Dolgorukin ja kumaani-kaani Aepa Osenevitšin nimeltä tuntemattoman tyttären vanhempi poika. Hänen nuorempi veljensä oli Gleb I, velipuolia olivat seuraavat Vladimirin suuriruhtinaat Mikael I sekä Vsevolod III. Sen lisäksi hänellä oli neljä muuta velipuolta sekä yksi sisar.

Hänen isänsä antoi hänelle vuonna 1149 Vyšhorodin Kiovan pohjoispuolella hallittavaksi ja myöhemmin Turovin, Pinskin ja Peresopnitsan. Hän oli myös Dorogobužin ruhtinas vuosina 1150-1151 ja Rjazanin ruhtinas vuonna 1153.

Vladimirin Jumalanäidin ikoni

Andrei lähti Vyšhorodista vuonna 1155 ja muutti Vladimiriin, pieneen kaupunkiin Kljazma-joen varrella, joka oli perustetettu vuonna 1108. Hän vei mukanaan Konstantinopolissa vuonna 1125 tehdyn Jumalanäidin ikonin Vyšhorodista Vladimiriin, minkä Kiovan kronikka tuomitsi varkaudeksi. Sittemmin ikonia on kutsutttu Vladimirin Jumalanäidin ikoniksi.

Ruhtinas

Kun Juri Dolgoruki kuoli vuonna 1157, Rostov, Suzdal ja Vladimir valitsivat Andrein ruhtinaakseen. Hän alkoi haalia valtaa itselleen mm. heikentämällä kansankokouksen (vetše) valtaa. Andrei kohteli pajareita vasalleinaan ja vuonna 1161 ajoi velipuolensa Mikael I:n ja Vsevolod III:n sekä näiden pojat pois Rostovista ja Suzdalista. Näin hän yhdisti Suzdalin ruhtinaskunnan Vladimirin ruhtinaskuntaan. Neljä muuta velipuoltaan sekä näiden äidin hän karkotti Bysanttiin.

Andrei siirsi pääkaupungin suurten Rostovin ja Suzdalin sijaan pieneen Vladimiriin, jossa muu ylimystö ei pääsisi jakamaan hänen valtaansa. Hän rakennutti palatsinsa vuosina 1158–1165 Bogoljubovoon, jossa sen jäänteet löydettiin 1940-luvulla.

Ylösnousemuksen katedraali Vladimirissa, rakennettu 1158-1160, laajennettu 1185-1189. Kuuluu UNESCON Maailmanperintökohteisiin Vladimirin ja Suzdalin valkoiset monumentit

Andrein lisänimi Andrei Bogoljubski tarkoittaa ”Andrei Jumalaa rakastava”. Hän rakennutti kaikkiaan kolmekymmentä kirkkoa, joista suurin on Vladimiriin vuosina 1158-1160 rakennettu Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen, Uspenskin eli Ylösnousemuksen katedraali (ven. Собор Успения Пресвятой Богородицы). Hän rakennutti vuosina 1158-1164 Vladimiriin myös Kultaisen portin, joka on vanhin Venäjällä säilynyt kaupunginportti. Myös Bogoljubovon lähelle Nerl-joen varrelle hän rakennutti ensimmäisen Jumalansynnyttäjän suojelukselle pyhitetyn kirkon vuonna 1165.

Vladimirin kultainen portti, 1158-1164

Hän aloitti linnoitusten rakentamisen Vladimirin kaupungin ympärille vuonna 1158, jotka valmistuivat vuonna 1164. Vuonna 1162 tai 1164 Andrei lähetti suurlähetystön Konstantinopoliin edistämään oman, Kiovasta itsenäisen metropoliitan saamista Vladimiriin, mutta Konstantinopolin patriarkka Luukas Krhysovergishylkäsi ehdotuksen.

Andrei laajensi valtakuntaansa Volgan bulgaarien kustannuksella ja otti haltuunsa Muromin ja Rjazanin. Hän ei kuitenkaan yrityksistään huolimatta saanut Vladimiriin itsenäistä patriarkaattia. Hän otti käyttöön Kiovasta riippumatta uusia kirkollisia juhlapyhiä, joita myöskään Konstantinopoli ei hyväksynyt.

Kun Kiovan suuriruhtinas Rostislav I Mstislavitš kuoli, Andreista tuli vanhin Vladimir Monomahin jälkeläisistä ja Kiovan hallintaan oikeutettu. Volynin ruhtinas Mstislav II Izjalavitš kuitenkin teki tyhjäksi Andrein haaveet ja nimitti poikansakin Novgorodin hallitsijaksi. Andrei piti tätä perintöoikeuden loukkauksena ja lähetti joukon ruhtinaita vuonna 1169 syrjäyttämään Mstislavin. Seurannutta Kiovan ryöstöä ja perusteellista hävitystä polttamalla pitävät jotkut historioitsijat käännepisteenä voimatasapainon siirtymisessä Kiovasta Vladimiriin. Andrei rikkoi perinnettä, eikä asettunut itse hallitsemaan Kiovaan, vaan asetti sinne veljensä Glebin. Pajarit kuitenkin ilmeisesti myrkyttivät tämän. Novgorodin piiritys vuonna 1170 epäonnistui, mutta kaupunkilaiset saatiin taipumaan nälän uuvuttamina, kun viljalotjat pysäytettiin joelle.

Andrein murha vuonna 1774, murhaaja leikkaa hänen vasemman kätensä irti, Radziwillin kronikka 1400-luku

Andrei määräsi Smolenskin Rostislavitšien pajarisuvun hallitsemaan kaupunkia, mutta sen asukkaat vangitsivat hänen luutnanttinsa. Andrei järjesti sotaretken Tšernigovin ruhtinaan kanssa, mutta he eivät saaneet kaupunkia haltuunsa.

Andrein toisen liittouman tappio Vyšhorodissa, hänen ruhtinasvaltansa laajeneminen ja konflikti ylemmän aateliston pajarien kanssa aiheutti katkeruutta. Lankonsa Jakim Kutškon johtama kahdenkymmenen hovipajarin joukko murhasi Andrein 28.-29. kesäkuuta välisenä yönä 1174 tämän linnassa Bogolubovossa. Tätä seurasi viisi päivää kestänyt hävitys ja ryöstely.

Perintö

Andrei I haudattiin 4. heinäkuuta 1174 rakennuttamaansa Vladimirin Ylösnousemuksen katedraaliin. Hänen kuoltuaan Vladimirin hallitsijaksi nousi velipuoli Mikael I, jonka jälkeen Suzdalin perimyssota kesti vuoteen 1177 asti.

Venäjän ortodoksinen kirkko kunnioittaa Andreita marttyyrinä ja kirkkoisänä. Hänen muistopäivänsä on 4. heinäkuuta. Vuodesta 1702 lähtien hänen hyvin säilyneet jäännöksensä ovat olleet esillä kunnioittamista varten Ylösnousemuksen katedraalissa Vladimirissa.

Vuonna 1934 hänen jäännöksensä kaivettiin ylös ja vuonna 1965 ne tutkittiin ja havaittiin että vasemman käsivarren ja olkavarren luissa oli paljon leikkausjälkiä. Antropologi Maksim Gerasimov laati vuonna 1963 omiin metodeihinsa perustuvan kasvorekonstruktion Andrein kallosta, jossa hänen kumaaniperimänsä on selvästi näkyvillä. Vuonna 1987 jäännökset palautettiin alkuperäiselle hautapaikalleen. Vuonna 2007 hänen kallonsa tutkittiin uudelleen eikä siinä enää huomattu mitään keskiaasialaisiin kasvonpiirteisiin viittaavia rakenteita.

Avioliitot ja jälkeläiset

Vuonna 1148 Andrein isä naitti poikansa Ulitan, hänen vuonna 1147 teloituttamansa kapinallisen suzdalilaisen pajari Stepan Ivanovitš Kutškon tyttären kanssa, vastoin tytön omaa tahtoa. Legendan mukaan velipuoli, suuriruhtinas Mikael I Jurjevitš teloitutti Ulita Stepanovna Kutškon vuonna 1175 puolisonsa murhaan syyllisenä. Toisen legendan mukaan Andrein murhaan osallistui hänen toinen puolisonsa, Iasoniasta kotoisin oleva vuoden 1164 Volgan Bulgarian sotaretkellä vangiksi otettu nainen, jonka nimeä ei tunneta.

Lapset Ulitan kanssa:

• Izjaslav Andrejevitš (1147 jälkeen – 28. lokakuuta 1164 tai 1165), osallistui Volgan Bulgarian sotaretkelle 1164, haudattiin Vladimirin Ylösnousemuksen katedraaliin
• Mstislav Andrejevitš (k. 28. maaliskuuta 1172), johti Suzdalien kokoamaa liittoumaa, joka hävitti Kiovan vuonna 1169, johti joukkoja Novgorodin piirityksessä 1170, kuoli Volgan Bulgarian sotaretkellä, haudattiin Vladimirin Ylösnousemuksen katedraaliin
• Gleb Vladimirilainen (n. 1155–1175), pyhimys, joka kronikoitsijat eivät tunne. Myöhempien lähteiden mukaan hän alkoi 12-vuotiaana lukea ahkerasti hengellistä kirjallisuutta, rakasti keskustelua munkkien kanssa, erottui kristillisten hyveittensä ansiosta ja kuoli 20-vuotiaana vähän ennen isänsä murhaa.
• Juri Andrejevitš (n. 1160/1165– n. 1190/1194), Novgorodin ruhtinas 1171–1173. Lähti maanpakoon isänsä kuoleman jälkeen äidinpuoleisten sukulaistensa kiptšakkien maille. Georgian kuningas Giorgi III:n tyttären, kuningatar Tamarin ensimmäinen puoliso 1185–1188, Tamar otti Jurista avioeron tämän kohtuuttoman, siveettömän ja väkivaltaisen käytöksen vuoksi

• Rostislava, avioitui Vštšižskin ruhtinas Svjatoslav Vladimirovitšin kanssa

Lähteet

Edeltäjä: -

Vladimirin suuriruhtinas 1168–1174

Seuraaja: Mikael I