Andrea Doria (amiraali)
Andrea Doria (30. marraskuuta 1466 Oneglia, Milanon herttuakunta – 25. marraskuuta 1560 Genova, Genovan tasavalta) oli genovalainen amiraali, kondottieeri (palkkasoturi) ja valtiomies. Hän oli 1500-luvun suurimpia sotapäälliköitä, mutta tunnettiin myös petollisena, ahneena ja julmana miehenä.[1][2][3]
| Andrea Doria | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. marraskuuta 1466 Oneglia, Milanon herttuakunta |
| Kuollut | 25. marraskuuta 1560 (93 vuotta) Genova, Genovan tasavalta |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | Politiikka ja sotilaalliset asiat |
|
|
|
 Nimikirjoitus |
|
Elämä ja ura muokkaa
Doria syntyi Onegliassa vanhaan genovalaiseen sukuun. Hänen ensimmäiset vuotensa olivat vaikeita; hänen isänsä kuoli nuorena, ja hänen äitinsä antoi hänet paavi Innocentius VIII:n kaartin päällikkönä toimineen sukulaisensa holhoukseen. Kuten monet muutkin aikansa italialaiset, Doria oli aluksi kondottieeri. Hän aloitti palvelemalla vuosina 1487-1492 Innocentius VIII:n kaartissa, sitten Alfonso II:n Napolin armeijassa, jolle hän yksin pysyi uskollisena Ranskan kuninkaan Kaarle VIII:n vallattua Napolin vuonna 1495. Seuraavaksi hän liittyi Johanniittain ritarikuntaan ja teki pyhiinvaellusmatkan Pyhään maahan; tämän jälkeen hän liittyi Napolin kuningaskunnan ranskalaisten joukkojen palvelukseen. Vuonna 1503 Doria pääsi takaisin Genovaan, josta oli tullut Ranskan Ludvig XII:n vasalli, ja auttoi kukistamaan genovalaisia vastaan kapinoineet korsikalaiset. Palattuaan genovalaiset antoivat hänelle tehtäväksi laivastonsa uudelleenjärjestelyn. Doria varusti kahdeksan kaleeria omalla kustannuksellaan ja vuosina 1507–1519 hän kiersi laivastonsa kanssa läntistä Välimerta käyden sotaa turkkilaisia ja barbareskejä vastaan.[1][2]
Sen jälkeen kun pyhän saksalais-roomalaisen keisarin Kaarle V:n joukot olivat valloittaneet Genovan vuonna 1522 ja syrjäyttäneet siellä vallassa olleen ranskalaismielisen ryhmän, Doria siirtyi Ranskan Frans I:n palvelukseen, joka taisteli Kaarle V:tä vastaan Italiassa. Ranskan Välimeren laivaston amiraalina Doria vapautti Marseillen piirityksestä vuonna 1524. Ranskan hävittyä Pavian taistelun vuonna 1525, jossa Frans joutui keisarillisten joukkojen vangiksi, Doria siirtyi paavi Klemens VII:n palvelukseen. Kun Frans vapautettiin vuonna 1527, Doria liittyi jälleen ranskalaisten joukkoihin, jotka auttoivat häntä valtaamaan Genovan keisarillisilta joukoilta. Vuonna 1528 hän kuitenkin riitautui Ranskan kuninkaan kanssa palkkioiden pienuudesta, ja niinpä hän siirtyi Kaarle V:n palvelukseen. Syyskuussa 1528 Doria joukkoineen ajoi ranskalaiset pois Genovasta. Kaarle nimitti hänet Melfin ruhtinaaksi.[1][2]
Genovan uutena hallitsijana Doria perusti loi uuden yhteiskuntajaon ja aristokraattisen perustuslain. Hän teki lopun kaupunkia jakaneista ryhmittymistä, mutta kieltäytyi Genovan herruudesta ja jopa dogen arvonimestä, mutta käytti ylivaltaansa tasavallan neuvostoissa kuolemaansa saakka. Hänelle annettiin kaksi palatsia ja arvonimi Liberator et Pater Patriae. Hänen uudistamansa Genovan perustuslaki säilyi vuoteen 1797 asti. Keisarillisten merivoimien ehdottomana päällikkönä hän johti meritaistelua turkkilaisia ja barbareskejä vastaan. Vuonna 1532 Doria nousi maihin Kreikan rannikolla, valloitti Korónin ja Patrasin ja suunnitteli jopa hyökkäystä Konstantinopoliin. Vuonna 1535 hän osallistui Tunisin piiritykseen. Kaarle V piti Doriaa korvaamattomana liittolaisena sodassaan Fransista vastaan ja käytti tämän palveluksia laajentaakseen valtaansa koko Italian niemimaalle. Hän oli Kaarlen mukana vuoden 1541 epäonnistuneella Algerian sotaretkellä. Seuraavien viiden vuoden ajan hän jatkoi keisarin palvelemista eri sodissa, vaikka oli jo yli 70-vuotias.[1][2]
Kun Franciscuksen ja Kaarlen välille solmittiin Crépyn rauha vuonna 1544, 78-vuotias Doria ei silti vetäytynyt eläkkeelle. Hänen suuri varallisuutensa ja valtansa sekä hänen veljenpoikansa ja perijänsä Giannettino Dorian röyhkeys saivat hänelle monia vihollisia Genovan ranskanmielisten sukujen keskuudessa, ja vuonna 1547 tapahtui Fiescon salaliitto, jonka tarkoituksena oli horjuttaa hänen sukunsa valtaa. Giannettino murhattiin, mutta salaliittolaiset kukistettiin, ja Doria rankaisi heitä hyvin kostonhimoisesti. Hän takavarikoi monia heidän läänityksistään itselleen. Doriaa ja hänen perhettään vastaan tehtiin muitakin salaliittoja, mutta kaikki epäonnistuivat. 84-vuotiaana Doria taisteli taas barbareskejä vastaan. Kun Ranskan ja keisarikunnan välillä syttyi uusi sota, hän taisteli ranskalaisia vastaan, jotka olivat vallanneet Korsikan. Hän vetäytyi Genovaan vuonna 1555 ja antoi laivastonsa komennon veljenpojalleen Giovanni Andrea Dorialle.[1][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Doria, Andrea Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 20.02.2023.
- ↑ a b c d e Cesare Doria The Catholic Encyclopedia. 1907. Viitattu 20.02.2023.
- ↑ Doria, Andrea Encyclopedia Britannica. 2023. Viitattu 20.02.2023.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Andrea Doria (amiraali) Wikimedia Commonsissa
