Avaa päävalikko
André Chénier, Joseph-Benoît Suvéen maalaus vuodelta 1794.

André Marie de Chénier (30. lokakuuta 1762 Konstantinopoli, Osmanien valtakunta25. heinäkuuta 1794 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen runoilija. Hänet teloitettiin Ranskan vallankumouksen niin sanottuna terrorin aikana. Italialainen Umberto Giordano on säveltänyt oopperan Andrea Chénier, jonka libretto pohjaa Chénier’n elämään.

ElämäMuokkaa

André Chénier syntyi Konstantinopolissa, missä hänen isänsä Louis Chénier toimi Ranskan konsulina. Hänen äitinsä Elisabeth Santi-Lomaca oli kreikkalainen. Andrén ollessa kolmevuotias, perhe muutti takaisin Ranskaan.

Vuonna 1783 Chénier pestautui kadetiksi ranskalaiseen rykmenttiin Strasbourgissa, muttei viihtynyt siellä pitkään vaan palasi jo samana vuonna takaisin Pariisiin perheensä luo. Siellä hän viihtyi äitinsä järjestämissä salongeissa, joissa kävivät useat tuon ajan merkittävät kirjailijat ja taiteilijat, kuten Jacques-Louis David.

Vuonna 1787 Ranskan Lontoon-suurlähettiläs, joka oli perheen tuttu, tarjosi nuorelle runoilijalle sihteerin paikkaa ja Chénier muutti Englantiin.

Vuonna 1789 alkanut vallankumous oli yllättäen nostanut hänen nuoremman veljensä kuuluisaksi poliittisten näytelmien kirjoittajaksi ja propagandistiksi. Chénier palasikin jo seuraavana vuonna Lontoosta sekasortoiseen Pariisiin. Aiemmin politiikkaan välinpitämättömästi suhtautuneesta runoilijasta tuli nyt mestarillinen satiirikko ja hänen tekstejään julkaistiin Journal de Paris -lehdessä.

Vuonna 1794 Chénier pidätettiin erehdyksessä. Kaksi yhteishyvän valiokunnan agenttia tulivat pidättämään pakomatkalla olevaa markiisia, mutta löysivät vain tuntemattoman miehen ja pidättivät tämän, Chénier’n, joka oli sattumalta kylässä. Hänet vietiin ensin Luxembourgin ja sitten Saint-Lazaren vankilaan. Vankeusaikanaan Chénier kirjoitti kuuluisimmat runonsa. Vaikka Chénieriä vastaan nostettiin täysin keksityt syytteet, hänet tuomittiin kuolemaan ja mestattiin giljotiinilla oikeudenkäynnin jälkeen jo samana iltana, vain kolme päivää ennen yhteishyvän valiokunnan johdossa olleen Robespierren syrjäyttämistä.