Ammoniumoksalaatti
Ammoniumoksalaatti ((NH4)2C2O4) on ammonium- ja oksalaatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää tekstiilien käsittelyssä, muiden oksalaattien valmistukseen ja analyyttisen kemian reagenssina.
| Ammoniumoksalaatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | (NH4)2C2O4 |
| Moolimassa | 124,104 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 70 °C (monohydraatti, hajoaa)[1] |
| Tiheys | 1,5 g/cm3 [2] |
| Liukoisuus veteen | 52 g/l (25 °C)[2] |
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
muokkaaHuoneenlämpötilassa ammoniumoksalaatti on valkoista tai väritöntä kiteistä ainetta. Kidevedettömän yhdisteen lisäksi tunnetaan myös kidevedellinen monohydraatti (NH4)2C2O4·H2O. Kidevesi poistuu rakenteesta kuumennettaessa. Ammoniumoksalaatti liukenee kohtalaisesti veteen. Kuumennettaessa yhdiste hajoaa.[3][4][5][6]
Ammoniumoksalaattia valmistetaan neutraloimalla oksaalihappoa ammoniakilla.[5]
- (COOH)2 + 2 NH3 → (NH4)2C2O4 + H2O
Ammoniumoksalaattia voidaan käyttää tekstiilien käsittelyssä peittausaineena ja nahan käsittelyissä. Lisäksi sitä käytetään muiden oksalaattisuolojen valmistamiseen, raskasmetallien saostamiseen veteen liukenemattomina oksalaatteina ja analyyttisen kemian reagenssina.[3][4][5][6]
Lähteet
muokkaa- ↑ Ammoniumoksalaatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 25.3.2022.
- ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–47. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.3.2022). (englanniksi)
- ↑ a b Hiroyuki Sawada & Toru Murakami: Oxalic acid, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001
- ↑ a b Wilhelm Riemenschneider & Minoru Tanifuji: Oxalic acid, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 66. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 420. Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.