Alueseurakunta
Alueseurakunta on Suomessa käytössä oleva nimitys evankelis-luterilaisen seurakunnan osalle. Kuntaliitosten yhteydessä myös alueen seurakunnat ovat yhdistyneet ja uuden suuren seurakunnan perusseurakuntatyön käytännön toteutusta varten on muodostettu alueseurakuntia tai kappeliseurakuntia uusiksi alueyksiköiksi.[1] Kirkkolainsäädännön mukaan yhden kunnan alueella saa olla vain yksi seurakuntatalous.[2] Se tarkoittaa, että joko yhden seurakunnan alue käsittää koko kunnan alueen tai usea seurakunta (yleensä paikallisseurakunnat, mutta eräissä kaksikielisissä kunnissa yksi suomen- ja yksi ruotsinkielinen) muodostaa seurakuntayhtymän. Siten kuntaliitos aiheuttaa aina myös muutoksen seurakuntajakoon.[3]
Alueseurakunnassa tapahtuvaa työtä johtaa aluekappalainen yhdessä alueneuvoston kanssa. Alueneuvosto saa päättää muun muassa joidenkin määrärahojen käytöstä ja vaikuttaa työntekijöiden valintaan. Alueseurakuntien papit, kanttorit ja muut työntekijät huolehtivat ainakin seuraavista työaloista: jumalanpalvelus, musiikki, lapsityö, nuorisotyö, perhetyö, aikuistyö, rippikoulu, diakonia ja kansainvälinen työ. Esimerkiksi Jyväskylän seurakunta koostuu yhdeksästä alueseurakunnasta ja lisäksi pääkirkosta (Taulumäen kirkko), joka ei kuulu mihinkään alueseurakuntaan.[1]
Alueseurakunta-nimitys ei ole käytössä kaikissa laaja-alueisissa seurakunnissa. Esimerkiksi Salon seurakunnan osia kutsutaan alueiksi. Lainsäädäntö ei myöskään käytä nimitystä alueseurakunta, vaan sitä vastaa nimitys seurakuntapiiri.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Jyväskylän seurakunta. (Viitattu 13.8.2014)
- ↑ Kirkkolain 3 luvun 3 §. (Viitattu 13.8.2014)
- ↑ Salon seurakunnan seurakuntaliitos. (Arkistoitu – Internet Archive) (Viitattu 13.8.2014)