Aluerakentaminen tarkoittaa jonkin alueen rakentamista niin, että kokonaisuus on toteutettu suunnitelmallisesti.[1]

Aluerakentaminen Suomessa

muokkaa

Ensimmäisiä aluerakentamiskohteita Suomessa olivat Helsingin Puu-Käpylä 1920-luvulla ja Olympiakylä 1930-luvulla sekä myöhemmin Espoon Tapiola 1950-luvulla.[1] 1960- ja 1970-luvuilla aluerakentaminen perustui kuntien ja rakennusliikkeiden tekemiin aluerakentamissopimuksiin, joiden mukaan rakennusliike hankki ja kaavoitti maan sekä rakensi sille uudet asunnot huolehtien myös niiden markkinoinnista.[2] Suomessa aluerakentaminen liitetäänkin lähiöiden syntyyn. Jo Heikki von Hertzen esitti pamfletissaan Koti vaiko kasarmi lapsillemme (1946) alueittain rakentaminen välttämättömänä edellytyksenä paremmalla asuinympäristölle, rationalisoinnin ja standardisoinnin ohella.[3]

2000-luvulla aluerakentamissopimuksia muistuttava käytäntö on kumppanuussopimus, jossa kaupunki, maanomistaja ja urakoitsija kaavoittavat maan yhdessä. Kumppanuussopimuksilla ei anneta kaavoittajalle yhtä suuria vapauksia kuin 1960- ja 1970-luvuilla. Myös pientaloalueita on rakennettu kumppanuussopimuksilla, kuten Espoon Friisilän ja Vantaan Ylästön pientaloalueet.[4]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. a b Härkönen 2015, s. 14
  2. Hankonen 1994, s. 19
  3. Hurme 1991, s. 177
  4. Törmänen, Eeva: Aluerakentaminen nostaa suosiotaan tekniikka ja talous. 21.10.2004. Viitattu 23.10.2015.
Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.