Almira, alun perin Der in Kronen erlangte Glücks-Wechsel (Kohtalon muutos joka tavoitti kruunun) tai Almira, Königin von Castilien (Almira, Kastilian kuningatar) on Georg Friedrich Händelin ensimmäinen ooppera.[1]

Almira
Alkuperäinen nimi Almira, Königin von Castilien
Säveltäjä Georg Friedrich Händel
Libretto Christian Feustking
Pohjautuu Giulio Pancierin Almiraan vuodelta 1691
Tyylilaji Singspiel
Kieli saksa / italia
Kantaesitys 8. tammikuuta 1705
Hampuri
Aikajana Händelin oopperoista
Almira Nero
1705 1705

Oopperan synty

muokkaa

Händel saapui Hampuriin vuonna 1703. Hän soitti viulua ja cembaloa Gänsemarktin teatterin (nykyisen Hampurin valtionoopperan) orkesterissa. Hänen ensimmäinen oopperansa – joka julkaistiin Singspielinä – sai ensiesityksensä 8. tammikuuta 1705, ja sävellystyön oletetaan tapahtuneen tätä edeltävinä kuukausina.

Libretto perustuu italialaisen Giulio Pancierin 1691 kirjoittamaan Almiraan, jonka Giuseppe Boninventi sävelsi. Händelille libreton käänsi ja muokkasi Christian Feustking. Suurin osa resitatiiveista ja aarioista lauletaan saksaksi, mutta osa lauletaan italiaksi.

Almira oli menestys. Sitä esitettiin kaksikymmentä kertaa, kunnes sen syrjäytti Händelin seuraava ooppera, Nero, jonka musiikki ei ole säilynyt. Vuonna 1732 Almira esitettiin uudestaan Theater am Gänsemarktissa Georg Philipp Telemannin sovituksena.

Almiran ensimmäinen nykyaikainen esitys tapahtui Händelin musiikille omistetulla Halleschen Händelfestspiele -festivaalilla 4. kesäkuuta 1994. Suomessa Almira sai kantaesityksensä 24. maaliskuuta 2006 Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian tuotantona.

Henkilöt

muokkaa

Oopperan henkilöhahmot ovat seuraavat:

  • Almira, Kastilian kuningatarsopraano
  • Edilia, linnanneito, Osmanin kihlattu – sopraano
  • Consalvo, Almiran holhoojabasso
  • Osman, hänen poikansatenori
  • Fernando, löytölapsi – tenori
  • Raymondo, Mauritanian prinssi – basso
  • Bellante, Arandan prinsessa – sopraano
  • Tabarco, postimies ja palvelija – tenori

Almira on Händelin ainoa ooppera, jossa kaikkien mieshahmojen äänialat ovat luonnolliset.

Lähteet

muokkaa
  1. Säveleitä : suomalainen soitannollinen kuukauslehti, 01.11.1888, nro 18, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 15.07.2018.
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.