Alkuvirtsa tai primaarivirtsa (myös glomerulussuodos) on munuaiskeräsen (glomerulus) hiussuonista keräsenkoteloon suodattunutta veriplasmaa. Koteloon suodattuu sekä kuona-aineita että hyödyllisiä aineita. Verisolut ja pääosa plasman proteiineista eivät suodatu. Glomerulussuodosta muodostuu noin 180 litraa vuorokaudessa.[1][2]

KoostumusMuokkaa

Alkuvirtsa sisältää vettä, ravintoaineita, kuona-aineita, suoloja ja muita pienimolekyylisiä orgaanisia tai epäorgaanisia aineita. Alkuvirtsan koostumus on siis suunnilleen sama kuin tavallisten hiussuonten seinämien läpi suodattuvan nesteen eli se on käytännössä valkuaisaineetonta plasmaa. Pieniä määriä pienimolekyylistä albumiinia pääsee suodokseen, samoin peptidihormonit läpäisevät glomerulussuonten seinämän. Suurin osa proteiineista imeytyy takaisin. Suodoksen pienestä valkuaisainepitoisuudesta johtuen sen vesipitoisuus on suurempi kuin plasman.[3]

SuodattuminenMuokkaa

Munuaisten läpi virtaa noin 1,2 litraa verta minuutissa. Läpivirtaus on voimakkainta munuaiskuoressa, jossa sijaitsevat munuaiskeräset.[3] Munuaiskeräsen keräsenkotelon sisällä olevassa hiussuonikeräsessä on hiussuoniston paineeksi korkea verenpaine, noin 60 mmHg. Sen vuoksi niistä suodattuu tehokkaasti plasmaa kapillaarien seinämän läpi keräsenkoteloon.[4]

Suodattuminen tapahtuu glomerulussuonten kolmikerroksisen seinämän läpi.[3] Sisimmän kerroksen endoteelisoluissa on pyöreitä reikiä (läpimitta noin 0,1 μm), joiden läpi verisolut eivät mahdu.[4] Keskimmäisen kerroksen muodostaa tyvikalvo, joka muodostuu ohuiden fibrillien verkostosta. Tyvikalvo pysäyttää suurimman osan valkuaisaineista.[3] Uloimman kerroksen muodostavat keräsenkotelon sisusmyötäisen lehden epiteelisolut, joita sanotaan podosyyteiksi. Niiden sormimaiset ulokkeet peittävät tyvikalvon ulkopintaa niin, että niiden väliin jää pitkiä ohuen kalvon peittämiä rakoja. Tähän rakokalvoon jää suurin osa plasman pienimmistä valkuaisaineista.[4]

Munuaiskerästen suodatusnopeus (GFR) on hiussuonikeräsen kapillaarien läpäisevyyden ja munuaisten suuren läpivirtauksen ansiosta 70 kg painavalla ihmisellä noin 125 ml minuutissa. Koko elimistön plasmamäärä suodattuu siis noin 60 kertaa vuorokaudessa.[3]

TakaisinimeytyminenMuokkaa

Suodattuneesta alkuvirtsasta imeytyy takaisin 99 %. Suodattuneet aineet siirtyvät munuaistiehyen luumenista hiussuoniin ja palautuvat näin verenkiertoon. Takaisinimeytyminen on valikoiva prosessi, jossa jokaisen yksittäisen aineen siirtyminen takaisin verenkiertoon riippuu elimistön tarpeista. Esimerkiksi glukoosia erittyy alkuvirtsaan n. 150 grammaa vuorokaudessa. Tämä määrä imeytyy takaisin lähes sataprosenttisesti. Suurin osa alkuvirtsan kuona-aineista jää munuaistiehyisiin ja erittyy pois virtsan mukana.[3]

LähteetMuokkaa

  1. Happonen, Holopainen, Sariola, Sotkas, Tenhunen, Tihtarinen-Ulmanen, Venäläinen: Bios 4 - Ihmisen biologia, s. 99. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 978-951-0-27632-7.
  2. Internetix: Munuaiset ja virtsatiet
  3. a b c d e f Haug, Sand, Sjaastad: Ihmisen fysiologia, s. 431-433. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-0-19882-x.
  4. a b c Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 406-409. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2.