Alice Guy-Blaché (1. heinäkuuta 1873 Saint-Mandé, Ranska24. maaliskuuta 1968 Wayne, New Jersey, Yhdysvallat) oli ranskalainen elokuvantekijä ja studiojohtaja, joka on elokuvataiteen pioneereja. Hänen vuoden 1896 elokuvansa La Fée aux Choux on yksi ensimmäisiä fiktioelokuvia. Guy-Blaché johti 1896–1907 Gaumont-yhtiön elokuvaosastoa, ja Yhdysvalloissa hän perusti vuonna 1910 Solax Studiosin.

Alice Guy-Blaché
Alice Guy-Blachén muotokuva vuodelta 1913.
Alice Guy-Blachén muotokuva vuodelta 1913.
Henkilötiedot
Syntynyt 1. heinäkuuta 1873
Saint-Mandé, Ranska
Kuollut 24. maaliskuuta 1968 (94 vuotta)
Wayne, New Jersey, Yhdysvallat
Ammatti elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja
Puoliso Herbert Blaché
Ohjaaja
Aktiivisena 1894–1922
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

ElämäMuokkaa

NuoruusMuokkaa

Alice Guy syntyi Pariisin esikaupunkialueella vuonna 1873. Hän eli ensimmäiset neljä vuotta isoäitinsä luona Sveitsissä. Hänen vanhempansa asuivat Chilessä, ja hänen ranskalainen äitinsä halusi Alicen syntyvän Ranskassa. Alice muutti neljävuotiaana Chileen, missä hän tapasi isänsä ensimmäistä kertaa.[1]

Alice muutti takaisin Ranskaan kuusivuotiaana opiskellakseen luostarikoulussa. Hän joutui viisi vuotta myöhemmin halvempaan sisäoppilaitokseen, kun hänen isänsä kirjakauppa Santiago de Chilessä meni konkurssiin. Pian tämän jälkeen hänen isoveljensä ja isänsä kuolivat. Alice Guy itse joutui seksuaalisesti ahdistelluksi toimiessaan vernissaa myyvän yrityksen sihteerinä.[1]

Uran GaumontissaMuokkaa

Guy palkattiin vuonna 1894 Léon Gaumontin johtaman valokuvausyrityksen sihteeriksi.[2] Gaumont perusti vuonna 1895 oman yhtiön, jonka palvelukseen myös Guy siirtyi.[3] Samana vuonna hän oli Lumièren veljesten ensimmäisessä elokuvanäytöksessä ja sen innostuneena pyysi Gaumontilta lupaa käyttää yrityksen kameraa vapaa-ajallaan. Ensimmäiset elokuvat kuvasivat usein esimerkiksi ihmisiä lähtemässä tehtaasta tai liikkuvia junia, mutta Guy käsikirjoitti, tuotti ja ohjasi vuonna 1896 elokuvan La Fée aux Choux, joka saattaa olla jopa historian ensimmäinen fiktioelokuva.[2] Gaumont valitsi vuonna 1897 Guyn johtamaan Gaumont-yhtiön elokuvatuotantoa.[4] Hän toimi osastonjohtajana vuoteen 1907, ja hän teki Gaumontille yli sata elokuvaa.[1]

Guyn ensimmäiset elokuvat olivat halpoja lyhytelokuvia, jotka kestivät minuutista kahteen. Hän alkoi noin vuonna 1901 tekemään hieman pidempiä elokuvia. Niistä merkittävimmät olivat Victor Hugon Pariisin Notre-Dameen oerustunut Esmeralda (1905) ja Jeesusta käsitellyt La Vie du Christ (1906).[4] Viimeksi mainittu kesti 30 minuuttia, ja sen tekemisessä oli mukana yli 300 avustajaa.[5] Guy kokeili myös erilaisia elokuvatekniikoia ja oppi käyttämän muun muassa päällekkäisvalotusta. Guy ohjasi vuosien 1906 ja 1907 aikana noin sata lyhyttä äänielokuvaa, johon käytti Gaumontin Chronophonea. Laite synkronoi vahasylinterille tallennetun äänen kuvan kanssa.[4]

Oma elokuvayhtiöMuokkaa

Guy meni vuonna 1907 naimisiin Gaumont-yrityksen kuvaajan Herbert Blachén kanssa. Samana vuonna Guy erosi Gaumontin palveluksesta. Herbert Blaché sai Gaumontilta tehtäväkseen edistää yrityksen äänielokuvajärjestelmää Yhdysvaltoihin, mihin Guy-Blancé muutti miehensä kanssa.[2] Gaumontin yhdysvaltalainen äänielokuvatuotanto kaatui kuitenkin pian, sillä Edison Manufacturing Company alkoi edistää omia kinetoskooppielokuviansa ja alkoi vastustaa Gaumontin asemaa Motion Picture Patents Companyn lisenssoituna jakelijana. Gaumontin Flushingin tehdas jäi vähälle käytölle, mutta vuonna 1910 Guy-Blaché päätti hyödyntää tilat ja perusti Solax Studiosin.[5]

Guy-Blaché ohjasi studiolleen 40–50 elokuvaa ja valvoi lähes 300 elokuvan toteuttamista.[4] Solax menestyi 1910-luvun alussa varsin hyvin, ja sen kautta elokuvatähdiksi nousivat muun muassa Darwin Karr ja Blanche Cornwall. Monet Guyn tyypillisistä ohjauksista käsittelivät tasa-arvoista avioliittoa, ja hän ohjasi myös muun muassa toimintaelokuvia, joissa oli naissankari.[5] Guyn vuoden 1912 ohjaus In the Year 2000 puolestaan oli tieteiselokuva, jossa naiset hallitsivat miehiä.[1]

Solax siirtyi vuonna 1913 entistä enemmän pitkiin elokuviin. Guy-Blachén mies Herbert perusti oman yrityksen Blaché Featuresin, joka käytti Solaxin studioita ja usein samoja näyttelijöitä. Guy-Blaché ohjasi miehensä yhtiölle joitakin elokuvia ja edelleen Popular Plays and Players -koalitiolle. Guyn viimeinen elokuva Popular Plays and Playersille oli The Empress (1917). Tämän jälkeen hän ohjasi vielä elokuvia riippumattomana elokuvantekijänä. Marcus Loewin tuotannossa hän ohjasi elokuvan The Great Adventure.[5]

Herbert Blaché lähti Hollywoodiin, mihin Guy-Blaché seurasi häntä sairastettuaan espanjantaudin. Hollywoodissa Guy-Blaché toimi apulaisohjaajana.[5]Hänen viimeinen ohjauksensa oli Tarnished Reputations (1920).[3]

UnohdusMuokkaa

Solax meni konkurssiin vuonna 1922. Samana vuonna Guy-Blaché erosi miehestään ja pääti palasta lastensa kanssa Ranskaan. Hän yritti tehdä paluuta Ranskassa, mutta ei onnistunut yrityksissään. Hän palasi vuonna 1927 Yhdysvaltoihin etsimään kopioita elokuvistaan, jotta voisi käyttää niitä uusien töiden saamiseen. Guy-Blaché ei löytänyt yhtään kopiota eikä enää palannut elokuva-alalle. Hänestä tuli pitkälti taloudellisesti riippuvainen tyttärestään Simonesta.[3]

Guy-Blaché muutti vuonna 1937 tyttärensä kanssa Pariisiin ja auttoi taloudenpidossa kirjoitammalla lastentarinoita ja naistenlehtiin tulleita elokuvien kirjallisia versioita. Guy-Blaché muuttaa tyttärensä mukana, kun tämä alkaa työskennellä Yhdysvaltain suurlähetystöissä. He asuivat vuonna 1940 Vichyssä ja vuosina 1941–1947 Genevessä. Vuosina 1947–1952 he asuvat Washingtonissa ja vuosina 1958–1965 Brysselissä.[3]

Guy-Blaché oli Sveitsissä puhevieraana muun muassa lukioissa ja naistenjärjestöissä. Vierailujen suosion ansiosta hän alkoi kirjoittaa vuonna 1947 muistelmiansa. Yhdysvalloissa hän keskittyi entistä selvemmin muistelmiensa kirjoittamiseen ja alkoi uudestaan etsiä kadonneita elokuviansa. Guy-Blaché otti yhteyttä myös Léon Gaumontin poikaan Louis'hin, joka nosti Guy-Blanchén Ranskassa esille eräreilusti unohdettuna elokuvantekijänä. Guy-Blanché saikin vuonna 1955 kunnialegioonan arvomerkin.[3]

Guy-Blaché muutti vuonna 1965 tyttärensä kanssa New Jerseyyn. Hän kuoli sairaskodissa 1968, ja hänet haudattiin Mahwahiin.[3][5]

Tuotanto ja merkitysMuokkaa

Guy-Blahché ohjasi, tuotti tai valvoi lähes 600 mykkäelokuvaa ja noin 150 äänielokuvaa. Ne olivat lyhytelokuvia, joiden pituus vaihteli minuutista puoleen tuntiin.[5] Hänen elokuvistaan vain noin 140 on säilynyt, ja osa niistäkin vain osissa.[2] Hänen elokuviin kuului tuotantoja monista eri tyylilajeista. Hän ohjasi muun muassa komedioita, seikkailuelokuvia, romanttisia elokuvia, jännityselokuvia, melodraamoja ja lännenelokuvia.[6]

Hän käsitteli elokuvissaan naisten ja miesten asemaa yhteiskunnassa. Les résultats du féminisme muun muassa käänsi sukupuolten rooleja ja näytti naisen maskuliinisena ja miehen feminiinisenä. Hän puki myös naisia miesten vaatteisiin näyttääkseen miesten etuoikeuksia.[2] Guy-Blaché ohjasi vuonna 1912 elokuvan A Fool and His Money, joka saattoi olla ensimmäinen näytelmäelokuva, jonka koko näyttelijäkunta oli afroamerikkalainen. Sen hän teki, sen jälkeen kun hänen valkoihoiset näyttelijät olivat kieltäytyneet näyttelemästä afroamerikkalaisten kanssa. Elokuvan A Man’s a Man (1912) päähenkilönä oli ajalleen epätyypillisesti sympaattinen juutalaishahmo, ja The Making of an American Citizen (1913) käsitteli maahanmuuttoa ja perheväkivaltaa.[6]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Arnold, Amanda: The Forgotten Revolutionary Filmmaker Whose Name Was Replaced by Her Husband's 27.1.2016. Vice. Viitattu 1.4.2019. (englanniksi)
  2. a b c d e Debenedette, Valerie: Alice Guy-Blaché, Forgotten Film Pioneer Mental Floss. 17.8.2016. Viitattu 1.4.2019. (englanniksi)
  3. a b c d e f McMahan, Alison: Key Events in the Life and Legacy of Alice Guy Blaché aliceguyblache.com. Viitattu 18.2.2020. (englanniksi)
  4. a b c d Debenedette, Valerie: Alice Guy-Blaché Encyclopædia Britannica. 20.3.2019. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 1.4.2019. (englanniksi)
  5. a b c d e f g McMahan, Alison: Alice Guy Blaché (Jane Gaines, Radha Vatsal, ja Monica Dall’Asta (toim.)) Women Film Pioneers Project. 27.9.2013. New York, NY: Columbia University Libraries. Viitattu 1.4.2019. (englanniksi)
  6. a b Weitzman, Elizabeth: A Century Late, a Giant of Early Cinema Gets Her Closeup NYTimes.com. 26.4.2019. The New York Times Company. Viitattu 18.2.2020. (englanniksi)