Avaa päävalikko
Ali Shariati vuonna 1972.

Ali Shariati Mazinani (pers. ‏علی شریعتی مزینانی‎‎; 23. marraskuuta 1933 Mazinan, Iran19. kesäkuuta 1977 Southampton, Englanti) oli iranilainen sosiologi ja yksi šaahi Mohammad Reza Pahlavin hallinnon näkyvimmistä kriitikoista. Hän perehtyi islamin sosiologiaan ja historiaan. Hänen Teheranissa 1970-luvulla pitämiensä luentojen on sanottu luoneen pohjan Iranin vuoden 1979 vallankumoukselle,[1] vaikkakaan hänen näkemyksensä eivät olleet perustana myöhemmälle islamilaiselle tasavallalle.[2]

Shariati sai nuorena uskonnonopetusta isältään ja kävi sen jälkeen opettajakoulua. Hän opiskeli Mašhadin yliopistossa arabian ja ranskan kieltä. Aktivoiduttuaan opiskelija-aikanaan poliittisesti hän joutui viettämään kahdeksan kuukautta vankilassa. Shariati jatkoi opintojaan Ranskassa ja väitteli sosiologian tohtoriksi Sorbonnen yliopistosta Pariisissa. Sorbonnessa hän tutustui ranskalaisiin sosiologeihin ja iranilaisiin toisinajattelijoihin. Palattuaan Iraniin hän joutui vuonna 1964 uudelleen puoleksi vuodeksi vankilaan. Vapauduttuaan Shariati toimi opettajana Mašhadin yliopistossa, mutta šaahin hallinto alkoi pian pitää hänen suosittuja luentojaan poliittisesti vaarallisina. Shariati siirtyi tämän jälkeen Teheraniin, ja osallistui vuonna 1969 Hosseiniyeh Ershad -nimisen uskonnollisen oppilaitoksen perustamiseen.[1]

Shariati saavutti suuren suosion varsinkin nuorison keskuudessa 1970-luvulla pitämillään luennoilla, jotka käsittelivät islamin sosiologiaa ja historiaa. Hän kritisoi Iranin hallintoa ja älymystöä, mutta myös oppositiota edustaneita marxilaisuutta ja vanhoillisia uskonnollisia johtajia. Shariati syytti šaahi Mohammad Reza Pahlavia itsevaltaisuudesta, ja hänen mukaansa šaahin länsimaistamis- ja modernisaatiopolitiikka vahingoittivat iranilaista yhteiskuntaa hävittämällä kansalta perinteiset uskonnolliset tukipylväät. Hänen mukaansa olisi tullut palata vallankumouksellisesti tulkittuun šiialaiseen islamiin, joka tarjoaisi ratkaisun sosiaalisiin ongelmiin.[1] Hänen ajatuksiaan on verrattu latinalaisessa Amerikassa vaikuttaneesen katoliseen vapautuksen teologian liikkeeseen.[3]

Vuonna 1972 Shariati vangittiin jälleen, tällä kertaa 18 kuukaudeksi, minkä jälkeen hänet asetettiin kotiarestiin. Saatuaan luvan lähteä maasta hän matkusti vuonna 1977 sairaalahoitoon Englantiin, jossa hän kuoli Southamptonissa pian saapumisensa jälkeen. Kuolinsyyksi ilmoitettiin virallisesti sydänkohtaus, mutta Shariatin kannattajat epäilivät hänen joutuneen šaahin turvallisuuspoliisin SAVAKin salamurhaamaksi. Shariatin Iranin nuorison keskuuteen kylvämien ajatusten on sanottu kuitenkin luoneen pohjan vuonna 1979 käynnistyneelle vallankumoukselle.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Shariʿati, ʿAli (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 9.1.2015.
  2. Abrahamian, Ervand. 1993. "Ali Shariati: Ideologue of the Iranian Revolution". In Edmund Burke and Ira Lapidus (eds.), Islam, Politics, and Social Movements. Los Angeles: University of California Press. First published in MERIP Reports (January 1982): 25–28.
  3. Nasr, Vali, The Shia Revival, Norton, (2006), p. 129

Aiheesta muuallaMuokkaa