Algoth Scarin

Algoth Scarin (20. marraskuuta 1684 Skara – 5. marraskuuta 1771 Turku) oli ruotsalainen historioitsija, joka asui Suomessa.

Scarinin vanhemmat olivat kirkkoherra Asmund Scarin ja Kristina Cleverus. Hän opiskeli Uppsalan yliopistossa tulevan arkkipiispan ja historiantutkija Erik Benzelius nuoremman oppilaana, valmistuen maisteriksi 1716. Vuonna 1719 hänestä tuli historian, latinan ja moraalin eli siveysopin dosentti.

Valtio-opin, moraalin ja historian professorina Turun akatemiassa Scarin toimi 1722–1761. Vuodesta 1747 hän oli myös akatemian kirjastonhoitaja. Historioitsijana hän koetti valaista Ruotsin ja Suomen menneisyyttä. Hän irrottautui Olof Rudbeckin perinteeseen nojautuvasta götisismistä ja kehitti kriittisempää historiantutkimusta. Scarinin ansiota on muun muassa, että paikallishistoriallinen tutkimus sai voimakkaan jalansijan Turussa 1700-luvulla. Hän toimi myös Gregorius Halleniuksen paikallishistoriaan keskittyvän väitöskirjan Wirmoënsis in Finlandia territorii memorabilia ohjaajana.

Scarin tutki erityisen innokkaasti Turun tuomiokirkon katolisen ajan muistomerkkejä sekä Nousiaisten kirkossa olevaa Pyhän Henrikin hautamonumenttia. Hän tutki myös Mynämäen kirkossa olevaa valkoisesta marmorista tehtyä Henrik Flemingin ja tämän puolison Ebba Erlanderintyttären hautamuistomerkkiä vuodelta 1632. Scarin aloitti Turun akatemiassa tavan pitää sanomalehtikollegioita, joissa professori luki ja kommentoi eurooppalaisia sanomalehtiä.

Scarinin omia teoksia ovat:

• Apotheseos veteris et recentioris parallelismus (1732)
• De originibus priscae gentis Varegorum (1734)
• De S. Henrico Fennorum apostole (1737–48)
• Caenobii Nadhenadals succincta historia (1744–45).

Keskeneräiseksi jäänyt käsikirjoitus Om Finlands fordna namn, finska folkets ursprung och fordna hemvist julkaistiin Suomi-kirjassa vuonna 1843.

Scarinin painattamia paikallishistoriallisia väitöskirjoja, joista osa lienee hänen itsensä laatimia, ovat:

• De Alandia (1730)
• De urbe Uloa I (1737)
• De Helsingforsia I (1755).

Scarinin kirjeenvaihto julkaistiin Historiallisessa Arkistossa XII-XIII.

Erottuaan virastaan vuonna 1761 Scarin sai kanslianeuvoksen arvonimen. Hänen puolisonsa vuodesta 1729 oli Anna Katarina Alstrin (s. Roland), professori Lars Alstrinin leski.

Lähteet

• Helsingin yliopisto, virkamiesmatrikkeli 1640–1917
• Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivut 662-663.
• Gregorius A. Hallenius: Exercitium academicum, Wirmoënsis in Finlandia territorii memorabilia continens I, s. 6+79+1. Turku: Pars prior sub moderamine Algothi A. Scarin, 1738. Osittaisen suomennoksen verkkoversio, suomennos ja kommentit Toivo Viljamaa (pdf) (viitattu 24.1.2011). (Arkistoitu – Internet Archive)
• Toivo Viljamaa: Muinaisuuden tutkimus on mainarin työtä – asiakirjat ja Mynämäen varhaishistoria. Auraica. Scripta a Societate Porthan edita, 2010, 3. vsk, nro 1, s. 53–63. Artikkelin verkkoversio.
• Päiviö Tommila: Historiantutkimuksesta ja tutkimuksen historiasta. Tieteessä tapahtuu 3/2004 (Arkistoitu – Internet Archive)

Kirjallisuutta

• Urpilainen, Erkki 1993. Algot Scarin ja gööttiläisen historiankirjoituksen mureneminen Ruotsissa 1700-luvun alkupuolella. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura. ISBN 951-8915-78-4.