Alexander Magnus Löfving
Alexander Magnus Löfving (26. heinäkuuta 1821 Hiitola – 25. lokakuuta 1906 Hanko) oli Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut suomalainen kenraalimajuri.[1]
Löfvingin vanhemmat olivat apulaispastori Pehr Magnus Löfving ja Eva Fredrika Aschan ja puoliso vuodesta 1859 Mathilda Maria Karolina Åkerman. Löfving tuli sotilaspalvelukseen 3. suomenmaalaiseen linjapataljoonaan vapaaehtoisena vuonna 1838. Aliupseeriksi hän yleni jo saman vuoden lopulla. Vuonna 1843 Löfving siirrettiin vänrikiksi ylennettynä Krementšugin jalkaväkirykmenttiin Poltavan kuvernementtiin. Vuonna 1847 hänet määrättiin aliluutnanttina rykmentin rahastonhoitajaksi, seuraavana vuonna hän osallistui vapaaehtoisena Unkarin vallankumouksen kukistamiseen rintamajoukoissa. Luutnantiksi Löfving yleni toukokuussa 1850. Hänet siirrettiin 1851 kouluttajaksi 3. suomenmaalaiseen linjapataljoonaan ja edelleen 1852 1. reservitarkk’ampujapataljoonaan, jonka vt. komppanianpäälliköksi hänet määrättiin 1852. Tähän tehtävään hänet vakinaistettiin alikapteeniksi ylennettynä 1853.[1]
Krimin sotaan Löfving osallistui ensin komppanianpäällikkönä 1. reservitarkk’ampujapataljoonassa Helsingin seudun rannikkopuolustuksessa. Helmikuussa 1855 hänet määrättiin pataljoonansa vt. komentajaksi. Alkusyksyllä hän osallistui rannikon puolustustaisteluihin kenraali Anders Edvard Ramsayn alaisuudessa ja yleni kapteeniksi. Vuodesta 1857 Löfving toimi komppanianpäällikkönä 1. yhdistetyssä reservijalkaväkipataljoonassa ja syksystä 1858 pataljoonan vt. nuorempana esikuntaupseerina. Hänet ylennettiin majuriksi 1860. Vuonna 1863 Löfving siirrettiin Lappeenrannan jalkaväkirykmenttiin, missä hänestä tuli seuraavana vuonna pataljoonan tarkka-ampujien päällikkö. Everstiluutnantiksi 1865 ylennettynä hänet siirrettiin vuoden 1866 alusta rykmentin komentajan apulaiseksi talousosastolle ja 1. reservijalkaväkipataljoonan komentajaksi kesällä 1871. Everstiksi hänet ylennettiin 1873.[1]
Kun reservijalkaväkipataljoonat lakkautettiin vuonna 1873, Löfving määrättiin Novgorodin kuvernementtiin sotilashallinnon päälliköksi ja seuraavana vuonna Lugan kihlakunnan sotilaspäälliköksi Pietarin kuvernementtiin, mutta pysytettynä armeijan jalkaväen upseeriluetteloissa. Kenraalimajuriksi hänet ylennettiin lokakuussa 1884, jolloin hän sai eron sotapalveluksesta. Marraskuun alussa hän erosi myös Lugan kihlakunnan sotilaspäällikön tehtävästään.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Alexander Magnus Löfving Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 15.3.2020)