Alexander Mach
Alexander Mach (11. lokakuuta 1902 – 15. huhtikuuta 1980) oli slovakialainen poliitikko, joka toimi toisen maailmansodan aikana Slovakian tasavallan propagandaministerinä, sisäministerinä ja Hlinkan kaartin johdossa. Poliittiset vaikutteita hän sai natsi-Saksasta vaikuttaen myös maansa juutalaisten pakkosiirtoihin Saksan keskitysleireille. Mach tuomittiin 30 vuodeksi vankeuteen vuonna 1947 ja hänet armahdettiin vuonna 1968. Hän kuoli Bratislavassa vuonna 1980.
| Alexander Mach | |
|---|---|
 |
|
| Slovakian tasavallan sisäministeri | |
|
1940–1945
|
|
| Slovakian tasavallan propagandaministeri | |
|
1939–1940
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. lokakuuta 1902 Palárikovo |
| Kuollut | 15. huhtikuuta 1980 Bratislava |
Elämäkerta muokkaa
Mach syntyi Palárikovossa 11. lokakuuta 1902. Hän suunnitteli nuoruudessaan uraa katolilaisena pappina ja aloitti vuonna 1916 teologian opinnot seminaarissa Esztergomissa jatkaen opintojaan Trnavassa. Vuonna 1922 hän kuitenkin lopetti opiskelun ja aloitti uran poliitikkona ja journalistina. Mach osallistui Andrej Hlinkan perustaman Slovakian kansanpuolueen (vuodesta 1925 Hlinkan Slovakian kansanpuolue) toimintaan vuodesta 1922 ja tuli pian tunnetuksi Tšekkoslovakian vastustajana. Mach halusi Slovakian itsenäistyvän, mutta Slovakian kansanpuolueen johto tyytyi pitkään pelkän autonomian vaatimiseen. 1930-luvulla Mach oli mukana perustamassa puolueen puoliaseellista järjestöä Hlinkan kaartia (Hlinkova Garda) ja Slovakian itsenäistyttyä 14. maaliskuuta 1939 Machista tuli maan propagandaministeri. Mach kannatti fasismia ja läheisiä suhteita natsi-Saksaan. Elokuussa 1940 hän järjesti tapaamisen slovakialaisten kulttuurivaikuttajien kanssa Tatranská Lomnicassa, jossa julkaistiin niin sanottu Lomnican manifesti, joka selitti slovakialaisen totalitarismin periaatteita. Manifesti oli sekoitus ensyklioista ja natsi-Saksan ideologiasta koottuja aatteita. Yhteyksistään Natsi-Saksaan huolimatta Mach oli yhteyksissä moniin maansa vasemmistolaisiin ja liberaaleihin piireihin, pyrkien usein esiintymään slovakialaisen taiteen ja kulttuurin tukijana. Eräät kommunistit kuten Laco Novomeský käyttivät yhteyksiään Machiin poliittisten vankien puolesta.[1]
Vuonna 1940 Mach erosi propagandaministerin virastaan kritisoiden samalla presidentti Josef Tisoa, joka erotti hänet myös Hlinkan kaartin johdosta. Machin mielestä Tiso ei tehnyt tarpeeksi läheistä yhteistyötä Saksan kanssa. Hän matkusti Berliniin tavaten muun muassa Joseph Goebbelsin ja Joachim von Ribbentropin, sekä osallistuen saksalais-slovakialaiseen kokoukseen Salzburgissa kesäkuussa 1940. Salzburgissa Adolf Hitler kritisoi Slovakiaa Machin ja pääministeri Béla Tukan menetetyistä asemista ja molemmat saivat jälleen virat hallinnosta. Machista tuli Slovakian sisäministeri ja hän toimi tehtävässään aina maaliskuuhun 1945 saakka, saaden takaisin myös paikkansa Hlinkan kaartin johdossa. Hlinkan kaarti piti puolestaan kokouksen Trenčianske Teplicessä vuoden 1941 alussa. Kokouksessa Mach osallistui "Slovakian juutalaiskysymyksen lopullisen ratkaisun" läpivientiin. Slovakiasta pakkosiirettiin yli 50 000 juutalaista saksalaisten keskitysleireille, joissa suurin osa heistä sai surmansa. Hlinkan kaarti otti Machin käskystä myös osaa Slovakian kansannousun kukistamiseen vuonna 1944. Mach pakeni maaliskuussa 1945 Itävaltaan, jossa hän jäi amerikkalaisjoukkojen vangiksi. Amerikkalaiset luovuttivat hänet Tšekkoslovakian viranomaisille ja vuonna 1947 maan korkein oikeus tuomitsi hänet 30 vuoden vankeusrangaistukseen. Mach armahdettiin vuonna 1968 ja hän asettui Bratislavaan kuollen 15. lokakuuta 1980.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 606. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alexander Mach Wikimedia Commonsissa
