Alexander Karl/Carl Heinrich Braun (1805–1877) oli saksalainen kasvitieteilijä. Hän edusti luonnonfilosofista koulukuntaa ja oli sen tunnetuin kasvitieteilijä. Luonnonfilosofiassa pyrittiin selittämään luonnonilmiöitä erilaisten ajatusmalleihin pohjautuvien teorioiden ja arkkityyppien perusteella, mikä oli varsin tavallista Saksan tiedekentässä 1800-luvun alussa. Toisaalta Braun toi kuitenkin merkittävän palasen soluteoriaan esittämällä, että solu on elämän perusyksikkö. Tämä havainto organismien rakentumisesta muovautuvan kalvon rajaamista soluista on varmaankin Braunin merkittävin saavutus luonnontieteissä. Lisäksi Braun selvitti alkeellisten kasvien lisääntymistä ja yhdessä toisen saksalaisen biologin, Karl Schimperin, kanssa he loivat idealistisen kasviyksilön mallin, joka perustui heidän havaintoihinsa kasvien erilaisista lehtiasennoista.[1]

Alexander Braun
Henkilötiedot
Koko nimi Alexander Karl/Carl Heinrich Braun
Syntynyt10. toukokuuta 1805
Regensburg, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta
Kuollut29. maaliskuuta 1877 (71 vuotta)
Berliini, Saksan keisarikunta
Koulutus ja ura
Tutkimusalue kasvitiede

Braun opetti kasvitiedettä ja eläintiedettä Karlsruhen polyteknillisessä koulussa (nykyisin Karlsruher Institut für Technologie) vuosina 1833–1846, minkä jälkeen hän toimi kasvitieteen professorina Freiburgin yliopistossa. Professorin virkansa lisäksi Braun toimi vuosina 1851–1877 Berliinin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan johtajana. Ison osan urastaan Braun tutki itiökasveja ja tutkimustyönsä myötä hän julkaisi vuonna 1851 teoreettisen mallin kasvien rakenteesta julkaisussaan Betrachtungen Über die Erscheinung der Verjüngung in der Natur: Insbesondere in der Lebens- und Bildungsgeschichte der Pflanze. Julkaisu edisti kasvimorfologian tutkimusta.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b Alexander Braun (German botanist) Encyclopædia Britannica. Viitattu 21.2.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa