Alexander Albrecht
Alexander Albrecht (12. elokuuta 1885 Arad – 30. elokuuta 1958 Bratislava) oli slovakialainen säveltäjä ja kapellimestari.[1]
Albrecht opiskeli vuosina 1904–1908 Budapestin Franz Liszt -musiikkiakatemiassa. Hänen opettajinaan olivat sävellyksessä Hans von Koessler, pianonsoitossa István Thomán ja myöhemmin Béla Bartók sekä orkesterinjohdossa Ferenc Szandtner. Albrecht suoritti samanaikaisesti oikeustieteellisiä opintoja. Vuosina 1908–1952 hän toimi urkurina Pyhän Martinuksen katedraalissa Bratislavassa. Vuosina 1921–1952 Albrecht johti myös Kirchenmusikverein zu St. Martinia. Lisäksi hän työskenteli opettajana paikallisessa musiikkikoulussa.[1]
Albrechtin sävellystuotanto voidaan jaotella kolmeen kauteen. Vuotta 1925 edeltävä tuotanto perustuu saksalaiseen romanttiseen perinteeseen, erityisesti Johannes Brahmsiin. Vuosina 1925–1945 Albrecht laati hyvin kontrapunktisia teoksia, joissa esiintyy rohkeita harmonisia etenemisiä. Tässä vaiheessa Albrechtin tuotannossa korostuivat atonaalisuuden ja uusasiallisuuden ihanteiden vaikutteet. Vuosina 1946–1957 Albrecht yksinkertaisti ilmaisuaan ja yhdisti kansanmusiikillisia sekä uusklassistisia vaikutteita. Hänen tuotantonsa joukossa vahva asema on kamarimusiikkiteoksilla, joihin kuuluvat pianokvintetto ja D-duurijousikvintetto. Albrecht teki myös laajan laulutuotannon.[1] Hän kärsi elämänsä myöhäisissä vaiheissa näön ja kuulon heikkenemisestä. Hän teki itsemurhan.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Alexander Albrecht Music Centre Slovakia, viitattu 2.10.2023
- ↑ Daniel Hevier, Hudobný skladateľ Alexander Albrecht: Strata sluchu a zraku ho dohnala k samovražde HNonline.sk 12.8.2020, viitattu 2.10.2023