Aleksei Ustinov
Aleksei Mihailovitš Ustinov (ven. Алексе́й Миха́йлович Усти́нов, 17. syyskuuta 1879 Saratovin kuvernementin Serdobskin kihlakunnan Bekovon kylä – 26. syyskuuta 1937 Tallinna) oli venäläinen sosialistivallankumouksellinen ja sittemmin kommunisti[1].
Rikkaan maanomistajan perheeseen syntynyt Ustinov valmistui Moskovan yliopiston historiallis-kielitieteellisestä tiedekunnasta vuonna 1904 ja Zürichin teknisestä korkeakoulusta vuonna 1917. Hän liittyi sosialistivallankumouksellisiin vuonna 1906, joutui pidätetyksi ja karkotetuksi ja muutti viranomaisten vaatimuksesta ulkomaille. Ustinov asui Ranskassa ja Sveitsissä, liittyi sosialistivallankumouksellisten vasempaan siipeen ja työskenteli ensimmäisen maailmansodan aikana venäläisten sotavankien keskuudessa.[1]
Helmikuun vallankumouksen jälkeen Ustinov palasi Venäjälle työskennellen Proš Prošjanin kanssa Itämeren laivaston sotilaiden keskuudessa Helsingissä. Hän kuului vasemmistososialistivallankumouksellisten ryhmään, kannatti yhteistyötä bolševikkien kanssa ja joutui erotetuksi sosialistivallankumouksellisesta puolueesta. Syksyllä 1917 hänet valittiin Venäjän perustuslakia säätävän kokouksen jäseneksi.[1]
Lokakuun vallankumouksen jälkeen Ustinov kuului Vasemmistososialistivallankumouksellisen puolueen keskuskomiteaan ja Yleisvenäläisen toimeenpanevan keskuskomitean puhemiehistöön. Hän erosi vasemmistososialistivallankumouksellisista huhtikuussa 1918 ja tuomitsi heinäkuun kapinayrityksen. Sen jälkeen Ustinov oli perustamassa bolševikkeihin vuonna 1920 liittynyttä Vallankumouksellisten kommunistien puoluetta, jonka johtajana hän myös toimi.[1]
Vuodesta 1921 lähtien Ustinov työskenteli diplomaattina. Tammikuusta 1934 aina kuolemaansa saakka hän toimi Neuvostoliiton täysivaltaisena edustajan Virossa.[1]