Avaa päävalikko

Proš Pertševitš Prošjan (ven. Прош Перчевич Прошья́н, 22. huhtikuuta 1883 Aštarakin kylä nykyisen Hrazdanin kaupungin lähellä Armeniassa16. joulukuuta 1918 Moskova) oli armenialaissyntyinen venäläinen sosialistivallankumouksellinen.

Proš Prošjan oli armenialaisen kirjailijan Pertš Prošjanin poika.[1] Lukion jälkeen hän opiskeli Novorossijan yliopistossa Odessassa, josta hänet erotettiin rästiin jääneiden lukukausimaksujen takia. Vuonna 1903 hän liittyi sosialistivallankumoukselliseen puolueeseen ja toimi yhtenä sen paikallisjärjestön johtajista. Vuonna 1905 hän yritti vapauttaa poliittisia vankeja Odessan vankilasta, jäi kiinni ja tuomittiin kuudeksi vuodeksi pakkotyöhön.[2] Rangaistustaan hän kärsi Nertšinskin pakkotyövankilassa.[3] Vuonna 1913 hän pakeni karkotuspaikaltaan ulkomaille. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän levitti hallituksen ja sodanvastaista propagandaa.[4]

Helmikuun vallankumouksen jälkeen Prošjan saapui Pietariin, jossa hänet valittiin sosiaalivallankumouksellisen puolueen aluekomiteaan. Myöhemmin hänestä tuli yksi sosialistivallankumouksellisten vasemmistosiiven johtajista.[2] Prošjan kannatti yhteistyötä bolševikkien kanssa ja osallistui lokakuun vallankumoukseen.[1] Sen jälkeen hän toimi Venäjän toimeenpanevan keskuskomitean ja sen puhemiehistön jäsenenä. Marraskuussa 1917 hänet valittiin vasemmistososialistivallankumouksellisen puolueen keskuskomiteaan. Joulukuun lopusta hän työskenteli postin ja lennätinlaitoksen kansankomissaarina. Talvella 1918 hän valmisteli Venäjän ja Suomen välistä sopimusta. Helmikuussa Prošjan valittiin kansankomissaarien neuvoston väliaikaiseen toimeenpanevaan komiteaan, johon hänen lisäkseen kuuluivat Lenin, Stalin, Trotski ja Vladimir Karelin.[2]

Brest-Litovskin rauhan jälkeen maaliskuussa 1918 Prošjan erosi protestina kansankomissaarien neuvostosta, mutta jatkoi toimintaansa Venäjän toimeenpanevassa keskuskomiteassa. Heinäkuun alussa hän osallistui vasemmistososialistivallankumouksellisten kapinaan Moskovassa. Kapinan epäonnistuttua hän jatkoi puolueen maanalaista toimintaa. Lokakuussa 1918 pidetyn vasemmistososialistivallankumouksellisen puolueen edustajainkokouksen jälkeen hän sairastui ja kuoli lavantautiin.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b Bolšaja sovetskaja entsiklopedija slovari.yandex.ru. Viitattu 3.7.2010. (venäjäksi)
  2. a b c d Biografitšeski slovar ”Polititšeskije dejateli Rossii. 1917” slovari.yandex.ru. Viitattu 30.6.2010. (venäjäksi)
  3. Entsiklopedija Zabaikalja ez.chita.ru. Viitattu 3.7.2010. (venäjäksi)
  4. Rossijski gumanitarnyi entsiklopeditšeski slovar slovari.yandex.ru. Viitattu 3.7.2010. (venäjäksi)