Aleksandr Rekemtšuk
Aleksandr Jevsejevitš Rekemtšuk (ven. Алекса́ндр Евсе́евич Рекемчу́к, 25. joulukuuta 1927 Odessa – 6. heinäkuuta 2017 Moskova[1]) oli venäläinen kirjailija.
Aleksandr Rekemtšukin isä oli Venäjälle palannut emigrantti, joka kuoli Stalinin vainoissa. Hänen äitinsä oli näyttelijä, joka meni uudelleen naimisiin itävaltalaisen poliittisen pakolaisen kanssa. Rekemtšuk valmistui tykistökoulusta vuonna 1946 ja työskenteli pitkään toimittajana Komin tasavallassa. Hän valmistui vuonna 1952 Gorkin kirjallisuusinstituutista vuonna 1952 ja palasi Moskovaan vuonna 1963. Rekemtšuk työskenteli Mosfilmin päätoimittajana vuosina 1964–1967, kuului kirjallisuuslehtien toimituskuntiin ja toimi Moskovan kirjailijajärjestön sihteerinä vuosina 1970–1977. Hän opetti kirjallisuusinstituutissa vuodesta 1975 ja sai professuurin vuonna 1988.[1]
Runoilijana aloittaneen Rekemtšukin proosateokset sijoittuvat etupäässä pohjois-Venäjälle tai perustuvat hänen lapsuudenkokemuksiinsa. Ne ovat sujuvia ja todentuntuisia mutta eivät kovin omaperäisiä tai syvällisiä.[2] Rekemtšuk on toiminut myös kääntäjänä ja laatinut useita elokuvakäsikirjoituksia[1].
Suomennettuja teoksia muokkaa
- Nuorta vihantaa (Molodo-zeleno). Suom. Vieno Levänen. Moskova: Vieraskielisen kirjallisuuden kustannusliike, 1963.
- Äänekäs veljeskunta (Maltšiki). Suom. Vappu Uimonen. Helsinki: Tammi, 1974.
- Menestyksen huuma, novelli, antologiassa: Kirsikankivi (Kirsikan kivi), toimittanut Ulla-Liisa Heino, Helsinki: Kansankulttuuri 1967
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Russkaja literatura XX veka. Prozaiki, poety, dramaturgi: biobibliografitšeski slovar, s. 179–181. Moskva: Olma-Press Invest, 2005. ISBN 5-94848-211-1. Teoksen verkkoversio. (venäjäksi)
- ↑ Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 641. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3. (venäjäksi)