Aleksandr Jerjomin
Aleksandr Mihailovitš Jerjomin (ven. Александр Михайлович Ерёмин, myös muodossa Jeremin; 21. elokuuta 1872 – kesäkuu 1920 Shahrud, Persia)[1][2] oli venäläinen kenraalimajuri, joka toimi Suomen santarmihallituksen viimeisenä päällikkönä vuosina 1913–1917. Hän osallistui toimiin jääkäriliikettä vastaan.
Jerjomin oli taustaltaan Uralin kasakka. Hän opiskeli upseerien ampumakoulun kasakkaosastolla, Orenburgin Nepljujevin kadettikoulussa ja Nikolain ratsuväkiopistossa.[1] Hän palveli vuodesta 1891 upseerina Venäjän ratsuväessä ja vuodesta 1903 santarmijoukoissa. Hänet ylennettiin 1906 everstiluutnantiksi ja 1908 everstiksi. Hän toimi vuosina 1908–1910 Tbilisin kuvernementin santarmipäällikkönä.[1][2] Vuosina 1910–1913 hän johti Venäjän sisäministeriön poliisiosaston salaista erikoisosastoa, joka keskittyi vallankumouksellisten puolueiden vakoiluun ja silmälläpitoon.[3][4]
Jerjomin nimitettiin Suomen santarmihallituksen johtoon kesäkuussa 1913. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua seuraavana vuonna Suomen santarmihallinto sai sotatilan nojalla aiempaa suuremmat poikkeusvaltuudet.[3] Jerjomin ylennettiin joulukuussa 1915 kenraalimajuriksi.[2] Kun Suomessa tapahtunut jääkärivärväys tuli venäläisten viranomaisten tietoon syksyllä 1915, Jerjominillä oli aluksi tärkeä rooli asian selvittelyssä. Osin hänen aloitteestaan jutun tutkiminen keskitettiin helmikuussa 1916 valtioneuvos Nikolai Maškevitšille, mutta Jerjomin oli mukana tutkinnassa ja jääkäriliikkeeseen kohdistetuissa vastatoimissa tämän jälkeenkin. Hänet erotettiin helmikuun vallankumouksen yhteydessä 16. maaliskuuta 1917.[5]
Venäjän sisällissodan aikana Jerjomin liittyi valkoisiin armeijoihin kuuluneeseen Uralin armeijaan ja johti sen päämajoitusmestarin hallintoa. Sodan loppuvaiheessa Uralin armeija joutui perääntymään Gurjevista Fort Aleksandrovskiin Kaspianmeren itärannalle ja sieltä edelleen Persian puolelle. Jerjomin oli yksi perääntymisretken johtajista ja erään tiedon mukaan hän kuoli sen aikana kesäkuussa 1920 malariaan. Hänet haudattiin Shahrudiin Persiaan.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Harry Halén: Santarmisto Suomessa: Suomenmaalainen santarmikunta 1817–1917, s. 28. Unholan aitta 41. Helsinki 2013.
- ↑ a b c d Еремин Александр Михайлович (venäjäksi) Grwar.ru. Viitattu 4.7.2016.
- ↑ a b Oiva Turpeinen: Keisarillisen Venäjän viranomaisten suhtautuminen jääkäriliikkeeseen, s. 7–9. Helsingin yliopiston historian laitoksen julkaisuja nro 7, Helsinki 1980.
- ↑ Царские жандармы (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 4.7.2016.
- ↑ Turpeinen 1980, s. 35–43, 72–73, 102–103, 148–149, 200–208, 233–234, passim.
Aiheesta muualla muokkaa
- J. Manninen: Santarmikenraali Jeremin ja jääkärit (Hakkapeliitta 25-26, 1933) Suomen historian dokumentteja