Albertin ikkuna
Albertin ikkuna eli kartesiolainen matriisi on piirtämisessä käytetty vanha apuväline, piirustusmatriisi. Se on saanut nimensä italialaisen tiedemiehen Leon Battista Albertin mukaan. Piirustusmatriisia on käytetty apuvälineenä kolmiulotteisessa arkkitehtuuripiirustuksessa. Samaa periaatetta käytetään tietokonegrafiikassa. Digitaalisen kameran kuvamatriisi toimii Albertin ikkunan periaatteella.[1]
Alberti julkaisi vuonna 1435 oppaan Della Pittura, jossa hän selostaa menetelmän kolmiulotteisen tilan maalaamiseksi kehystetylle kaksiulotteiselle taululle. Hänen menetelmänsä perustui Aristoteleen käsitykseen katseesta, jossa näkökenttä muodostuu silmästä lähtevistä säteistä. Silmä sijaitsee aivan kuin pyramidin huipulla ja säteet kulkevat kehyksen läpi. Keskeisperspektiivin mukainen kuva muodostuu kehyksen rajapintaan. Taulu jaetaan vielä matriisiksi, joka helpottaa taiteilijaa täsmäämään kuvan osat oikeisiin mittasuhteisiin. Perspektiivimaalaus teki kuvasta ikään kuin ikkunan toiseen todellisuuteen, ja maalauksesta tuli myös liikuteltava. Myös rakennuksia ja mekaanisia laitteita suunnitellut Leonardo da Vinci käytti Albertin matemaattista perspektiivipiirrosmenetelmää työpiirrosten teossa. Camera obscurasta hän kirjoitti havaintojentekovälineenä.[2] Albertin menetelmän pohjana oli tuon ajan rakennus- ja maanmittaustekniikka, jossa rakennusten suunnittelussa käytettiin vastaavanlaisia menetelmiä. Lopputuloksena on syvyysilluusio.[3]
Kartesiolainen matriisi on toiminut maalauksen ja piirustuksen apuvälineenä myös piirrettäessä camera obscuran avulla. Valokuvaus ei tarvinnut kartesiolaista matriisia, mutta myöhemmin siitä tuli digitaalisen valokuvauksen ja kolmiulotteisen kuvantamisen olennainen osa.lähde? Digitaalisessa valokuvassa kaksiulotteisen matriisin soluja kutsutaan pikseleiksi.