Avaa päävalikko

Akseli Valtimo

suomalainen jääkäriupseeri
Akseli Valtimo
Akseli Valtimo.jpg

Akseli Aleksanteri Valtimo ent. Puls (7. syyskuuta 1896 Pohja11. maaliskuuta 1940) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Kustaa Puls ja Tilda Danielsson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Aino Määttäsen kanssa.[1][2]

OpinnotMuokkaa

Valtimo kävi kansakoulun ja taktiikan soveltamiskurssin Tuusulan päällystökoulussa vuonna 1928 sekä ilmatorjuntakurssin Muurilassa vuonna 1931 ja konekiväärikurssin Perkjärvellä vuonna 1933.[1][2]

JääkärikausiMuokkaa

Tämä pohjalainen nahkuri liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 2. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Missejoella ja Riianlahden rannikkoasemissa sekä Aajoen talvitaisteluihin. Hän suoritti pataljoonassa kengityskurssin.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

 
Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania.

Valtimo saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 9. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, josta hänet siirrettiin pataljoonan 1. komppaniaan 25. maaliskuuta 1918. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Valtimo palveli sisällissodan jälkeen 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 4:ssä, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Pohjolan jääkäripataljoona. Hänet siirrettiin 20. marraskuuta 1918 alkaen Laatokan jalkaväkirykmentti n:o 6:een, josta taasen muodostettiin myöhemmin Viipurin rykmentti. Hän toimi rykmentissä eri komppanioissa joukkueenjohtajana ja myöhemmin komppanianpäällikkönä. Armeijasta Valimo erosi 13. lokakuuta 1920 ja asettui viljelemään maata Kivennavalle vuoteen 1927 saakka, jolloin muutti Kanneljärvelle, missä hän jatkoi viljelijänä vuoteen 1937 saakka. Kanneljärvellä hän toimi myös paikallisen suojeluskunnan paikallispäällikkönä, kunnes astui takaisin armeijan palvelukseen 30. heinäkuuta 1937 ja hänet sijoitettiin nuoremmaksi upseeriksi Jääkäripataljoona 1:n konekiväärikomppaniaan.[1][2]

TalvivisotaMuokkaa

Valtimo osallistui talvisotaan komppanianpäällikkönä jalkaväkirykmentti 23:ssa, toimien myöhemmin 1. pataljoonan väliaikaisena komentajana. Hän osallistui talvisodassa taisteluihin Vuosalmella, missä hän myös kaatui taistelussa 1. maaliskuuta 1940. Hänet haudattiin Jurvan sankarihautaan.[2]


LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975