Akseli Isohiisi
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Axel Rafael (Akseli) Isohiisi (alun perin Örnmark, 26. elokuuta 1886 Perniö – 22. huhtikuuta 1918 Iitti) oli veljensä Eelo Isohiiden (1883–1918) kanssa tunnetuimpia ja merkittävimpiä Suomen tolstoilaisia.
Elämä muokkaa
Akseli Isohiisi oli varakkaan tenholalaisen tilanomistajan poika. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 Helsingin Reaalilyseosta ja opiskeli Ateneumissa ja Helsingin yliopistossa. Luvut eivät kuitenkaan maittaneet hänelle kovin pitkään, vaan Isohiisi etsi konkreettisempaa ja maanläheisempää elintapaa. Isohiisi tutustui suomennettuihin Tolstoin teoksiin ja löysi niistä ihanteensa: ”tehdä hyvää”.
Isohiisi muutti 1908 aluksi veljensä Kalle Örnmarkin omistamaan Massin kartanoon Etelä-Iittiin, jossa teki maa- ja käsitöitä. Hänen veljensä Eelo Isohiisi, joka oli käynyt Harjun maamieskoulun, muutti Massiin vuonna 1909. Akseli ja Eelo rakensivat kartanon länsipuolella sijainneeseen metsään kaksi taloa, Armolan ja Eelolan. Armolaan muutti Venny Soldan-Brofeldtin veli, taiteilija August L. Soldan perheineen, ja Eelolassa asuivat Isohiiden veljekset itse.
Veljekset elivät omavaraistaloudessa ja pyrkivät henkiseen kehitykseen erityisesti seuraamalla vuorisaarnan oppeja. Akseli käytti paljon aikaa naapurien ja ventovieraidenkin auttamiseen, tehden talkootöitä ja valmistaen käsityöesineitä niitä tarvitseville. Kertoman mukaan veljesten talon "Eelolan" ovet olivat aina auki vieraille ja veljesten rahat avoimesti esillä kaikkien käytettäviksi. Yksityisomaisuus ja esivalta olivat Isohiisille vieraita ja lähimmäisenrakkaus kaikki kaikessa. Isohiisi ei perustanut perhettä, jotta saattoi keskittyä kokonaan omavaraisuuteen ja lähimmäisten auttamiseen. Eelola muodostuikin eräänlaiseksi kristilliseksi ja tolstoilaiseksi keskukseksi. Eelolassa kävi paljon vieraita ja sen lähelle asettui asumaan jonkin verran muita samanhenkisiä ihmisiä.
Akseli Isohiiden tunteneet luonnehtivat häntä ainutlaatuiseksi ihmiseksi, jossa ihmisen hyvyyden mahdollisuudet olivat toteutuneet poikkeuksellisella tavalla. Arvid Järnefelt kuvasi tapaamisiaan Isohiiden kanssa elähdyttäviksi ja kirjoitti: "Näimme edessämme rakastetun tien, jota olimme pitäneet olemattomana, epätodellisena. Näimme utuisen ihanteemme maahan tuoduksi." Järnefeltin kanssa Isohiisi osallistui myös Tolstoin teosten suomentamiseen ja kustantamiseen.
Sisällissodan aikana Isohiisi vetosi osapuoliin väkivallasta luopumiseksi. Koska Akseli ja Eelo eivät ehdottomina pasifisteina suostuneet punaisten sotaväen pakko-ottoon, kotkalaiset punaiset joukot teloittivat heidät 22. huhtikuuta 1918. Ampujilleen jo etukäteen anteeksi antaneet veljekset haettiin asunnostaan ja heidät ammuttiin metsänlaitaan Haapa-Kimolan ja Kausalan välisen tien varrella (). Heidät on haudattu Iitin Sääskjärvelle Eelolan talon takana sijaitsevaan metsikköön. Metsiköstä löytyy tätänykyä edelleen vanha hautakivi molempien veljesten muistoksi.
Lähteet muokkaa
- Salonius-Hatakka, Maija: Ei saarnaamalla, vaan elämällä. Akseli ja Eelo Isohiiden tarina. Jyväskylä: Atena, 2000. ISBN 951-796-220-7.
- Nokkala, Armo: Tolstoilaisuus Suomessa. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1958.
- Suomen sotasurmat 1914–1922: Akseli Isohiisi (Arkistoitu – Internet Archive)
- Suomen sotasurmat 1914–1922: Eelo Isohiisi (Arkistoitu – Internet Archive)