Air Francen lento 4590 oli Air Francen Concorden F-BTSC viimeinen lento 25. heinäkuuta 2000. Kone putosi, kun kiitotiellä ollut metalliesine puhkaisi renkaan ja renkaasta irronnut pala osui polttoainetankkiin aiheuttaen vuodon ja tulipalon, joiden takia kone ei enää kyennyt nousemaan.

Air Francen lennon 4590 onnettomuus
Yhteenveto
Päivämäärä 25. heinäkuuta 2000
Onnettomuustyyppi moottoripalo, maahansyöksy
Tapahtumapaikka Gonesse, Ranska
Lähtöpaikka Ranska Charles de Gaullen kansainvälinen lentoasema, Pariisi, Ranska
Määränpää Yhdysvallat John F. Kennedyn kansainvälinen lentoasema, New York, Yhdysvallat
Kuolleita 113 (4 maassa)
Loukkaantuneita 6 (maassa)
Eloonjääneitä 0
Lentokone
Konetyyppi Concorde
Lentoyhtiö Ranska Air France
Matkustajia 100
Miehistöä 9

Koneen oli tarkoitus lentää Charles de Gaullen lentokentältä Pariisista John F. Kennedyn kentälle New Yorkiin. Runsas minuutti nousun alkamisen jälkeen kone syöksyi maahan ja osui Hôtelissimo Les Relais Bleusin hotelliin Gonessen esikaupunkialueella 16,5 kilometriä Pariisista. Koneen perämies olisi halunnut päästä laskeutumaan läheiselle Le Bourget’n lentokentälle.

Turmassa kuoli 113 henkilöä: koneen kaikki 100 matkustajaa ja yhdeksän miehistön jäsentä sekä neljä hotellin asukasta.

Mustan laatikon tiedot muokkaa

Mustan laatikon rekisteröimien keskustelujen yhteenveto (ajat paikallisia, UTC+2):

  • 15.58: lennon AF4590 kapteeni lukee lennonjohdolle reittiselvityksen, johon sisältyy pyyntö käyttää nousukiidossa kiitotietä 26R koko pituudeltaan.
  • 16.07: lennonjohto vahvistaa reittiselvityksen ja moottorit käynnistetään.
  • 16.42: lennonjohtaja antaa lähtöluvan.
  • 16.43: ohjaamossa kuuluu outo ääni ja lennonjohtaja ilmoittaa ”Concorde 4590, teillä on liekkejä takananne.”
  • 16.44: lentoperämies ilmoittaa ”Le Bourget, Le Bourget”, tarkoittaen, että koneen tulisi tehdä hätälasku Le Bourget’n lentokentälle.
  • 16.44: lennonjohtaja pyytää lentokentän palolaitosta: ”Palopäällikkö, Concorde on... En tiedä sen aikomuksia, mutta menkää asemiin eteläiselle alueelle”, sitten ”Palopäällikkö, korjaus, Concorde palaa kiitotielle 09 päinvastaisessa suunnassa”.
  • 16.44.22: lentoperämies lähettää viimeisen viestin: ”Kielteinen, yritämme Le Bourget’hen” noin kymmenen sekuntia ennen törmäystä maahan.

Uhrit ja todistajat muokkaa

Lennon kaikki matkustajat ja siten suurin osa lentoturman uhreista olivat Concordella New Yorkiin matkalla olleita saksalaisturisteja joiden oli tarkoitus osallistua risteilylle Karibialle. Gonessen kunnassa, muutaman kilometrin päässä lentokentästä sijainneessa, onnettomuushetkellä lähes tyhjässä hotellissa olleista asukkaista neljä kuoli ja kuusi loukkaantui koneen syöksyessä hotelliin.

Eräs espanjalainen autoilijapariskunta liikkui läheisellä moottoritiellä ja näki Concorden liekeissä. He myös onnistuivat videoimaan koneen liekkeineen. Kolme lentokentän palomiestä puolestaan kertoi nähneensä paksusavuisen tulipyrstön koneen vasemmalla puolella; tämä oli tapahtunut jo suhteellisen aikaisin koneen nousukiidon aikana.

Syyt muokkaa

Ranskan siviili-ilmailuturvallisuusviraston lopullisessa raportissa todettiin että Concorden edellä nousseesta Continental Airlinesin DC-10-lentokoneesta pudonnut titaaninen lista aiheutti vaurion Concorden takimmaiseen vasemmanpuoleiseen laskutelinepyörään, jonka rengas räjähti. Yli 300 km/h:n nopeudessa kiihdyttäneen koneen räjähtäneestä renkaasta irronnut noin 4 kilon renkaankappale iskeytyi siiven alapintaan vaurioittaen sitä ja aiheuttaen siiven tankeissa olevassa polttoaineessa paineiskun, joka sai aikaan runsaan polttoainevuodon yhdessä siiven vaurioiden kanssa. Vuotavan polttoaineen arveltiin syttyneen saadessaan kipinän renkaankappaleen myös vaurioittamista laskutelineen ohjauskaapeleista ja/tai jarrujen jäähdytyspuhaltimien 115 voltin virtakaapeleista, polttoaineen suihkuamisesta kuumiin moottorin lähipintoihin tai sen suihkuamisesta kuumiin moottorin palamiskaasuihin. Concordeja lentävien lentoyhtiöiden brittiläis-ranskalaisen tutkimusryhmän tekemien testien mukaan todennäköisimpänä syttymissyynä pidettiin vaurioituneita sähkökaapeleita. Tulipalo moottoreissa kuitenkin sai aikaan vakavan tehonlaskun, joka esti koneen hallitun nousun ratkaisevassa vaiheessa, ja lopulta myös koneen ohjauskyky menetettiin.

Koska kone oli lähtökiidossa, kun ensimmäiset ongelmat ilmaantuivat, kiitotien jäljellä oleva matka ei olisi riittänyt koneen turvalliseen pysäyttämiseen yli 320 km/h:n nopeudesta, ja lentäjät tekivät päätöksen yrittää saada kone ilmaan ja laskeutua läheiselle Le Bourget’n lentoasemalle. Muutaman sekunnin kuluttua moottori numero kaksi sammui[1] ja sen jälkeen myös moottori yksi. Pian tämän jälkeen ohjauskyvytön lentokone tuhoutui rajussa maahansyöksyssä. Tapahtuma lentoonlähdöstä tuhoutumiseen kesti kokonaisuudessaan vain minuutin ja 28 sekuntia.

Onnettomuudessa kuolleiden kansalaisuudet

Kansalaisuus Matkustajat Henkilökunta Maassa Yhteensä
  Saksa 96 0 0 96
  Ranska 0 9 0 9
  Tanska 2 0 0 2
  Itävalta 1 0 0 1
  Yhdysvallat 1 0 0 1
  Puola 0 0 2 2
  Mauritius 0 0 1 1
  Algeria 0 0 1 1
Yhteensä 100 9 4 113

Aiempia tapahtumia muokkaa

Lennon 4590 onnettomuuden perustekijä ei ollut ainutlaatuinen tapahtuma Concorde-koneiden liikennehistoriassa. Aikaisemmin koneille oli tapahtunut kaikkiaan 57 renkaiden räjähdystä. Aivan vastaavanlaisia oli tapahtunut nousukiidoissa Washington DC:ssä ja Dakarissa vuonna 1979. Vuosina 1980–1990 vastaava rengasonnettomuus oli tapahtunut viisi eri kertaa. Kapteeni oli palannut takaisin, koska renkaan räjähtäminen oli rikkonut polttoainetankin suojakerroksen ja aiheuttanut kerosiinivuodon, tällöin ilman tulipaloa.

Ranskan liikenneministeri kielsi heti onnettomuuspäivänä kaikki lennot Concorde-koneilla. Onnettomuustutkimusvirasto sai tehtäväkseen selvitellä onnettomuuden syytä ja laatia ohjelman vastaavien tilanteiden välttämiseksi.

Pariisin onnettomuuden jälkeisiä muutoksia Concorde-koneisiin muokkaa

  • siiven tankkeihin asennettiin kevlarvahvistuksia polttoainevuotojen varalle, samalla mahdolliset arat virtalähteet poistettiin.
  • käyttöön otettiin uusi Michelinin valmistama Near Zero Growth (NZG) -rengas, joka oli vahvempi ulkoisten esineiden aiheuttamille vaurioille ja jonka kudokset olivat vahvuudestaan huolimatta kevyempiä, jolloin renkaan hajotessa siitä irtoavat kappaleet aiheuttaisivat vähemmän vaurioita.
  • rungon alapuoliset virtajohdot ja -lähteet vahvistettiin ja suojattiin, sillä onnettomuuden tulipalon arveltiin vahvimmin saaneen alkunsa vaurioituneen sähkökaapelin kipinästä.
  • jarrujen luistonestoa muutettiin; tämä oli tarpeellista uuden rengastyypin käyttöönoton vuoksi.
  • renkaan tyhjentymisen ilmaisevan järjestelmän tuli olla toimiva ja toiminnassa lentoon lähdettäessä.
  • jarrujen jäähdytystuulettimien sähköjärjestelmä kytkettiin pois nousujen ja laskujen ajaksi.
  • myös koneiden sisustusta ja viihtyvyyttä paranneltiin, pääasiallisina muutoksina uuden istuinmallin käyttöönotto ja WC-tilojen uudistus.

Oikeudenkäynti muokkaa

2. helmikuuta 2010 alkoi ranskalaisessa tuomioistuimessa oikeudenkäynti, jossa Continental Airlinesia ja viittä yksityishenkilöä syytetään kuolemantuottamuksesta.[2][3]

Tuomioistuin totesi joulukuussa 2010 Continental Airlines -lentoyhtiön syylliseksi onnettomuuteen ja määräsi nykyisen United Continental Holding -yhtiön maksamaan sakkoja 200 000 euroa ja miljoonan euron korvaukset Air Francelle. Yhtiön mekaanikko tuomittiin ehdolliseen vankeuteen. Ylempi vetoomustuomioistuin kuitenkin kumosi aiemman kuolemantuottamustuomion niin lentoyhtiön kuin mekaanikon osalta marraskuussa 2012. Sakkotuomiosta vapauttamisesta huolimatta tuomioistuin jätti voimaan lentoyhtiölle määrätyt miljoonan euron vahingonkorvaukset.[4]

Lähteet muokkaa

  1. Tutkijalautakunnan loppuraportti onnettomuudesta bea-fr.org. Arkistoitu 26.10.2015. Viitattu 16.8.2015.
  2. Trial Opens in Concorde Disaster The New York Times. 1.2.2010. Viitattu 16.8.2015.
  3. Concorde crash manslaughter trial begins in France BBC News. 2.2.2010. BBC. Viitattu 16.8.2015.
  4. Pajunen, Ilpo: Concorde-jutussa vapauttava tuomio 12 vuotta turman jälkeen yle.fi. 29.11.2012. Yleisradio Oy. Viitattu 19.12.2018.

Aiheesta muualla muokkaa