Avaa päävalikko

Ahonoidanlukko (Sceptridium multifidum) on pienikokoinen, nahkanoidanlukkoihin kuuluva käärmeenkielikasvi[3]. Aiemmin sen on ajateltu kuuluvan noidanlukkojen sukuun (Botrychium). Suomessa laji on harvinaistunut ja luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi.

Ahonoidanlukko
Ahonoidanlukko C. A. M. Lindmanin teoksessa Bilder ur Nordens Flora (1917–1926).
Ahonoidanlukko C. A. M. Lindmanin teoksessa Bilder ur Nordens Flora (1917–1926).
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Saniaiset Pteridophytina
Luokka: Ophioglossopsida
Lahko: Ophioglossales
Heimo: Käärmeenkielikasvit Ophioglossaceae
Suku: Nahkanoidanlukot Sceptridium
Laji: multifidum
Kaksiosainen nimi

Sceptridium multifidum
(S. G. Gmel.) M. Nishida[2]

Synonyymit
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Ahonoidanlukko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ahonoidanlukko Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

 
Ahonoidanlukon itiöpesäkkeistö.
 
Ahonoidanlukon lehtilapa.

Ahonoidanlukolla on mehevä maavarsi ja siitä ilmaan nouseva itiöitä levittävä lehti, joka kasvaa 10–25 senttimetriä korkeaksi. Lehti on varren tyvestä jakautunut. Lehden lapa on 2–3 kertaa parilehdykkäinen, leveän kolmiomainen, väriltään kellan- tai tummanvihreä ja nuorena hienokarvainen. Alimman lehdykkäparin lehdykät ovat melkein lehden kärkiosan kokoisia. Pikkulehdykät ovat pulleita, tylppiä ja miltei ehyitä. Nahkea ja pitkäruotinen lehtilapa voi talvehtia lumen alla. Itiöpesäkkeistö on runsashaarainen, leveän kartiomainen ja hyvin pitkäperäinen. Itiöpesäkkeet ovat lyhytperäisiä ja sijaitsevat usein rypälemäisinä ryhminä, kypsinä ne ovat väriltään ruosteenruskeita. Ahonoidanlukon itiöt kypsyvät Suomessa heinä-syyskuussa.[4]

LevinneisyysMuokkaa

Ahonoidanlukkoa esiintyy Euroopassa Saksasta ja Alppein alueelta itään Keski-Siperiaan asti. Pohjoisessa levinneisyysalue kattaa lähes koko Fennoskandian. Lajia tavataan myös Venäjän kaukoidässä, Japanissa ja Pohjois-Amerikassa mantereen keskiosien läpi kulkevalla laajalla vyöhykkeellä.[5] Suomessa ahonoidanlukkoa on tavattu koko maasta, eniten Pohjois-Suomessa. Nykyään laji on harvinaistunut erityisesti maan eteläosissa.[6] Esimerkiksi Ahvenanmaalla lajia ei ole tavattu 1960-luvun jälkeen.[7]

ElinympäristöMuokkaa

Ahonoidanlukko kasvaa useimmiten ihmisen muokkaamassa ympäristössä, kuten hiekkaisilla laidunkedoilla, niityillä ja pientareilla.[4] Lajia kuitenkin tavataan myös muun muassa lehdoissa ja rantapensaikoissa.[8] Muiden noidanlukkolajien tapaan se on harvinaistunut Suomessa kasvupaikkojen vähentyessä niiden umpeenkasvun takia.[9]

LähteetMuokkaa

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Hæggström, Carl-Adam, Esbo 2010.

ViitteetMuokkaa

  1. Sceptridium multifidum IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. ahonoidanlukko – Sceptridium multifidum laji.fi. Viitattu 23.10.2019.
  3. Sceptridium multifidum (S. G. Gmel.) Nishida ex Tag. catalogueoflife.org. Viitattu 23.10.2019.
  4. a b Retkeilykasvio 1998, s. 45, 47.
  5. Arne Anderberg: Den virtuella floran: Höstlåsbräken (myös kartta) Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 26.8.2010. (ruotsiksi)
  6. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Ahonoidanlukon levinneisyys Suomessa Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 17.9.2011.
  7. Ålands flora 2008, s. 93.
  8. Uusitalo 2007, s. 72.
  9. Harvinaistuneet noidanlukot etsintäkuulutetaan koko maassa 2004. Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 26.8.2010.

Aiheesta muuallaMuokkaa