Ahmad Baba

Ahmad Baba eli Abu al-Abbas Ahmad ibn Ahmad al-Takruri al-Massufi (26. lokakuuta 1556 Timbuktu22. huhtikuuta 1627 Timbuktu) oli länsisudanilainen lainoppinut ja elämäkerturi[1].

Sivu Ahmad Baban orjuutta koskevasta lausunnosta.

Ahmad Baba kuului Akitin berberisukuun, jonka jäsenet olivat toimineet Timbuktussa muslimipappeina ja tuomareina. Kun Marokon sulttaani Ahmad al-Mansur valloitti songhaivaltakunnan, Ahmad Baba ja joukko hänen virkaveljiään kieltäytyi tunnustamasta sulttaanin hallitusvaltaa. Heidät vangittiin vuonna 1594 ja vietiin kahlittuina Marokkoon. Ahmad Baba vapautettiin vuonna 1596, mutta hän joutui jäämään Marrakechiin, jossa hänestä tuli kuuluisa lainoppinut. Ahmad al-Mansurin kuoltua vuonna 1607 hänen seuraajansa Mawlay Zaydan salli Ahmad Baban ja muiden karkotettujen palata Timbuktuun. Ennen kuolemaansa Ahmad teki pyhiinvaellusmatkan Mekkaan.[1]

Ahmad Baba on kirjoittanut noin viisikymmentä teosta, jotka käsittelevät islamilaista lakia, kielioppia ja muita aiheita. Hänen pääteoksensa on Ibn Farhunin laatiman lainoppineiden elämäkerraston täydennysosa, joka valmistui Marrakechissa vuonna 1596. Myöhemmin hän laati siitä lyhennetyn version, jonka nimenä on Kifayat al-muhtadj li-marifat ma laysa fil-dibadj. Ahmad Baban teos on tärkeä Maghrebin alueen henkilöbibliografinen lähde, ja hänen osittain säilyneestä kirjastostaan on julkaistu Espanjaa koskevaa lähdeaineistoa.[1]

Oppineen mukaan on nimetty vuonna 1973 avattu Ahmed Baban instituutti, jonka tehtävänä on Afrikan historiaa koskevien kirjallisten lähteiden kerääminen, konservointi ja tutkimus[2].

LähteetMuokkaa

  1. a b c The Encyclopaedia of Islam, new edition, volume I, s. 279–280. Leiden: E.J. Brill, 1986. ISBN 90-04-08114-3.
  2. Pascal James Imperato, Gavin H. Imperato: Historical Dictionary of Mali, fourth edition, s. 11. Lanham: Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0810856035.