Adolfo Mejía
Adolfo Mejía (1905 Cartagena – 1973) oli kolumbialainen säveltäjä.[1]
Mejía sai kotonaan varhaista musiikkikasvatusta kitaraa soittaneelta isältään. Hän opiskeli lyhyesti Instituto musical de Cartagenassa, mutta jatkoi opintojaan sitten itsenäisesti. Hän suoritti opintoja myös filosofiassa ja kirjallisuudessa. Mejía myös aloitti pianistina, kapellimestarina ja säveltäjänä työskentelemisen karibialaisvaikutteiselle Lorduy-orkesterille. Hän meni naimisiin vuonna 1930, mutta lähti yksin New Yorkiin.[2] Siellä hän äänitti sävellyksiään Columbia Recordsille[1] ennen palaamistaan Cartagenaan vuonna 1933. Hänen soitinnuksen oppimistaan edistivät suhteet argentiinalaismuusikko Terig Tucciin ja tämän Orquesta Típica Colombiana y Estudiantinaan. Mejía perusti oman orkesterinsa (Los Calientes) ja Tuccin sekä Antonio Francésin kanssa trion, joka esitti musiikkia Espanjan hovista.[2]
Cartagenasta Mejía lähti pian Bogotáan, jossa hoiti sinfoniaorkesterin kirjastoa. Tämän myötä hän pääsi myös suorittamaan opintoja konservatorioon. Mejía sävelsi aluksi fandangoja, cumbiaa ja rumbaa, mutta kiinnostui sitten myös sinfonisten teosten ja pianokappaleiden säveltämisestä. Hänen tunnetuin orkesteriteoksensa on Pequeña suite (1938). Tällä teoksella hän sai Ezequiel Bernal -palkinnon, mikä mahdollisti opiskelun Pariisin École normale de musiquessa[1] Nadia Boulangerin johdolla.[2] Hän sai opetusta myös Paul Dukasilta ja Charles Koechlinilta.[1]
Sodan ajan olojen pakottamana Mejía palasi vuonna 1940 Cartagenaan, jossa hän liittyi takaisin vaimonsa seuraan ja pääsi tutustumaan poikaansa. Mejía johti merivoimien koulun yhtyettä ja aloitti sitten opettamisen Instituto musical de Cartagenassa, jossa hän toimi varajohtajana, johti orkesteria sekä opetti harmoniaa, kitaransoittoa ja sellonsoittoa eläkkeelle jäämiseensä saakka. Mejía oli mukana Pro-Arte Musical de Cartagenan festivaalien organisoinnissa. Säveltämistä hän vähensi oleellisesti vuoden 1960 jälkeen. Monien muiden aktiviteettiensa ohella hän kuitenkin alkoi opiskella fysiikkaa ja kieliä.[2] Vuonna 1970 Mejíalle myönnettiin Kolumbian kulttuuri-instituutin Kansallinen sävellyspalkinto. Hän sai myös kunniatohtorin arvon Cartagenan yliopistolta.[1]