Adolf Aminoff (1856–1938)
Adolf Petter Johannes Aminoff (9. tammikuuta 1856 Viipuri – 20. syyskuuta 1938 Helsinki) oli suomalainen kenraalimajuri.[1]
Ura muokkaa
Aminoff valmistui kadetiksi Haminan kadettikoulusta vuonna 1870. Hänet korotettiin vänrikiksi Venäjän keisarikunnan armeijan suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitšin rakuunarykmentissä vuonna 1878, luutnantiksi Vladimir Aleksandrovitšin rakuunarykmentissä vuonna 1881 ja kapteeniksi vuonna 1892. Aminoff toimi myös Pietarin upseerien ratsuväkikoulun upseerina 1893–1895. Myöhemmin hän oli ensimmäisen ratsuväkilaivueen komentajana 1895–1897 Pietarissa. Aminoff palveli Suomen Rakuunarykmentissä Lappeenrannassa vuodesta 1896 lähtien.[2] Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi vuonna 1897.[3] Hän oli myös Lappeenrannan kaupunginvaltuuston ja rahatoimikunnan jäsen 1891-1893 ja 1896-1902.[4] Rakuunarykmentti lakkautettiin vuonna 1901, jonka taki hän siirtyi siviiliin vuonna 1902.[4]
Aminoff toimi Viipurin kaupungin raatimiehenä 1902-1903.[4] Hän toimi Viipurissa maistraatin kunnallisneuvosmiehenä vuoteen 1903 saakka, jolloin kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov karkotti hänet Suomesta. Aminoff oleskeli kaksi vuotta Tukholmassa, kunnes pääsi palaamaan Suomeen 1905. Hän toimi Viipurin kaupungin liikennekonttorin kamreerina vuodesta 1905 lähtien.[2] Hänet asetettiin asevelvolliseksi vuonna 1906.[2]
Aminoff toimi Suomen sisällissodan aikana Mikkelin suojeluskuntapiirin vt. piiripäällikkönä ja sodan jälkeen Viipurin suojeluskunnan pataljoonankomentajana 1918–1927.[4] Sisällissodan alkuvaiheessa tammikuussa 1918 Aminoff oli Viipurista Venäjänsaarelle vetäytyneiden suojeluskuntalaisten johdossa ja johti heidät Säiniön kautta punaisten linjojen läpi valkoisten puolelle Antrean rintamalle.[5] Aminoff ylennettiin everstiksi vuonna 1918.
Hän toimi sitten Viipurin liikennekonttorin kamreerina vuoteen 1927 saakka, jolloin hän muutti Helsinkiin.[5]
Hänet valittiin Viipurin suojeluskunnan kunniajäseneksi vuonna 1927.[4] Aminoff ylennettiin kenraalimajuriksi vuonna 1933.[1][6]
Aminoff harrasti taidemaalausta.[4]
Perhe muokkaa
Aminoff avioitui Anna Maximiliana Adlercreutzin kanssa vuonna 1883 ja sai hänen kanssaan kolme lasta: Hedvig (1885–1941), Berndt Herman (1886–1972) ja Harry Adolf (1887–1925).[3]
Aminoffin isä oli eversti, valtiopäivämies Berndt Adolf Carl Gregori Aminoff ja äiti Iva Matilda Avellan.[3] Hänen veli oli Viipurin lääninarkkitehti Berndt Ivar Aminoff.[3]
Hänen isoisä oli everstiluutnantti Berndt Jonas Aminoff.[3]
Ritarikunnat muokkaa
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta (1920)
Vapaudenristin ritarikunta (1918)
Pyhän Stanislauksen ritarikunta (1896)
Pyhän Annan ritarikunta (1894)
_ribbon.svg){kind=small}
Aminoff sai Pyhän Annan ritarikunnan toisen luokan ristin vuonna 1894, Pyhän Stanislauksen ritarikunnan toisen luokan ristin vuonna 1896, Vapaudenristin ritarikunnan kolmannen luokan ristin vuonna 1918 ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan toisen luokan kunniamerkin vuonna 1920.[3]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Berndt Herman Aminoff & Torsten Gustav Aminoff: Släkten Aminoff. Ekenäs: Ekenäs tryckeri, 1978. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Aminoff nr 456 - Adelsvapen-Wiki www.adelsvapen.com. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ a b c d e f Aminoff nr 456 Adelsvapen-Wiki. Viitattu 8.1.2023.
- ↑ a b c d e f 31 (Aikalaiskirja / 1934) runeberg.org. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ a b Kenraalimajuri Adolf Aminoff 80-vuotias, Käkisalmen Sanomat 11.1.1936, nro 3, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ Aminoff, Adolf Petter Johannes. J. V. Snellmanin kootut teokset snellman.kootutteokset.fi. Viitattu 8.1.2023.