Acinetobacter baumannii
Acinetobacter baumannii on gramnegatiivinen aerobinen nonfermentatiivinen sauvabakteeri (kokkobasilli). Kooltaan se on 0,9–1,6 × 1,5–2,5 mikrometriä.[2] Bakteeri on oksidaasinegatiivinen ja katalaasipositiivinen. Akinetobakteereilla ei ole flagelloita, mutta ne kykenevät liikkumaan värähdellen. Akinetobakteerit ovat pseudomonasten tapaan vaatimattomia kasvuolosuhteiden suhteen ja ne pystyvät elämään melko vaihtelevissa lämpötiloissa. Acinetobacter baumannii -bakteerilajin on todettu kasvavan +15–44 celsiusasteen lämpötiloissa, mutta lajin optimikasvulämpötila on +33–35 celsiusastetta.[3] Kasvulämpötilan puolesta se viihtyy hyvin ihmisen iholla ja hengitysteissä. Akinetobakteereja tavataan laajalti ympäristössä, kuten maaperässä, vesistöissä ja jätevedessä.
| Acinetobacter baumannii | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Bakteerit Bacteria |
| Kunta: | Bakteerit Eubacteria |
| Pääjakso: | Proteobacteria |
| Luokka: | Gammaproteobacteria |
| Lahko: | Pseudomonadales |
| Heimo: | Moraxellaceae |
| Suku: | Acinetobacter |
| Laji: | baumannii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Acinetobacter baumannii |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Akinetobakteerit ovat opportunistisia taudinaiheuttajia. Acinetobacter baumannii -laji aiheuttaa harvoin sairauksia terveillä henkilöillä, mutta se voi aiheuttaa sairaalainfektioita erityisesti vaikeasti sairailla tehohoitopotilailla. Yleisimpiä hoitoon liittyviä infektioita ovat sairaalakeuhkokuume potilailla, joilla on keinoilmatie, sekä iho- ja pehmytkudosinfektiot trauma- ja palovammapotilailla. Bakteeri voi kolonisoida ihon ja limakalvojen lisäksi elimistössä olevia vierasesineitä, kuten keskuslaskimo- ja virtsakatetreja.
Acinetobacter baumannii kuuluu Acinetobacter calcoaceticus–A. baumannii eli ACB-kompleksiin, jonka muodostavat A. baumannii ja Acinetobacter calcoaceticus -lajit sekä Acinetobacter pittii, Acinetobacter nosocomialis ja Acinetobacter seifertii.[4] Kompleksiin kuuluvat bakteerilajit muistuttavat omaisuuksiltaan pitkälti toisiaan ja yhteistä niille on samankaltaiset fenotyyppiset ominaisuudet sekä jonkinlainen taudinaiheuttamiskyky. A. baumannii luetaan myös ESKAPE -bakteerijoukkoon (Enterococcus faecium, Streptococcus aureus, Klebsiella pneumoniae, A. baumannii, Pseudomonas aeruginosa, Enterobacter spp.), jolla viitataan kuuteen, merkittävään sairaalabakteeriin. Yhteistä näille patogeeneille on taudinaiheuttamiskyvyn lisäksi kehittyneet resistenssiominaisuudet.
Antimikrobiresistenssi muokkaa
Akinetobakteerit ovat luonnostaan resistenttejä useille mikrobilääkkeille. Ne voivat myös kehittää lisää resistenssiä näitä lääkeaineita kohtaan. A. baumannii -bakteerilajin eri kannoilla on todettu useita erilaisia resistenssimekanismeja.[5] Lajilla on todettu resistenssiä mm. karbapeneemi- ja kolistiiniantibiooteille.
Akinetobakteereilla löytyy sekä luontaisia että hankittuja karbapenemaasigeenejä. Acinetobacter baumannii -bakteerilajin karbapeneemiresistenssiä tavataan maailmalla, mutta se ei ole kovin yleistä Suomessa.[6] Bakteerilajin karbapeneemiresistenssi johtuu usein joko plasmidivälitteisistä D-luokan seriini-β-laktamaaseista (OXA-23, OXA-58) tai kromosomaalisen β-laktamaasin OXA-51 lisääntyneestä ilmentymisestä tai ylimääräisestä kromosomaalisesta OXA-40 β-laktamaasista. Plasmidivälitteisten metallo-β-laktamaasien kuten NDM:n on myös todettu aiheuttavan karbapeneemiresistenssiä.
Kolistiiniresistenssiä on tavattu A. baumannii -lajilla lisääntyneesti. Polymyksiineihin kuuluvaa kolistiinia käytetään ihmisillä lähinnä reserviantibioottina mm. vaikeiden, moniresistenttien bakteerien aiheuttamien infektioiden hoidossa. Lipopolysakkaridipuutos A. baumannii -bakteerin soluseinässä voi johtaa polymyksiini- ja kolistiiniresistenssiin.[7] Mutaatio lipopolysakkaridin lipidi-A osan biosynteesireitin geeneissä lpxA, lpxC ja lpxD on todettu johtavan kolistiiniresistenssiin A. baumannii -bakteerissa.
Lähteet muokkaa
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Acinetobacter baumannii (TSN 958767) itis.gov. Viitattu 28.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Juni E. 2005. Acinetobacter. Teoksessa: Whitman WB. (toim.). Bergey’s Manual of Systematics of Archaea and Bacteria. John Wiley & Sons, Inc, Wiley Online Library. 26 s. DOI: 10.1002/9781118960608.gbm01203
- ↑ Vaneechoutte M, Nemec A, Kämpfer P, Cools P & Wauters G. 2015. Acinetobacter, Chryseobacterium, Moraxella, and other nonfermentative gram-negative rods. Teoksessa: Jorgensen JH, American Society for Microbiology, Pfaller MA & Carroll KC (toim.). 2015. Manual of Clinical Microbiology. ASM Press, eBook Collection (EBSCOhost), Ipswich.
- ↑ Nemec A, Krizova L, Maixnerova M, Sedo O, Brisse S & Higgins PG. 2015. Acinetobacter seifertii sp. nov., a member of the Acinetobacter calcoaceticus–Acinetobacter baumannii complex isolated from human clinical specimens. DOI: 10.1099/ijs0.0000043
- ↑ Peleg AY, Seifert H & Paterson DL. 2008. Acinetobacter baumannii: emergence of a successful pathogen. Clin Microbiol Rev 21:538–582. DOI: 10.1128/CMR.00058-07
- ↑ Kolho, E, Lyytikäinen O & Jalava J. 2020. Ohje moniresistenttien mikrobien tartuntatorjunnasta. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2020. ISBN 978-952-343-463-9
- ↑ Moffatt JH, Harper M, Harrison P, Hale JDF, Vinogradov E, Seemann T, Henry R, Crane B, St. Michael F, Cox AD, Adler B, Nation RL, Li J & Boyce JD. 2010. Colistin resistance in Acinetobacter baumannii is mediated by complete loss of lipopolysaccharide production. Antimicrobials Agents and Chemotherapy, 54(12):4971-7. DOI: 10.1128/AAC.00834-10