Abolitionismi
Abolitionismi (< engl. abolition, 'lakkauttaminen') oli orjakaupan ja orjuuden lakkauttamista vaatinut protestiliike Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa 1700-luvun lopussa ja 1800-luvulla. Liike yhdisti eri uskonlahkoja ja filantrooppisia liikkeitä.[1] Liike onnistui lopulta lakkauttamaan orjakaupan ja orjuuden Amerikassa vuoteen 1888 mennessä.
HistoriaMuokkaa
Abolistinen liike sai alkunsa valistusajan rationalististen ajattelijoiden kritiikkinä sitä kohtaan, että orjuus rikkoi ihmisten oikeuksia. Kveekarit ja muut evankeliset uskonnolliset ryhmät puolestaan tuomitsivat orjuuden epäkristillisenä.[2]
Ilmapiiri kääntyi orjuutta vastaan, ja uudistusmieliset saivat voittoja 1700-luvun lopulla. Britanniassa Granville Sharp sai vuonna 1772 läpi päätöksen, joka kielsi länsi-intialaisia plantaasinomistajia pitämästä orjia Britanniassa, koska orjuus oli Englannin lain vastaista. Yhdysvalloissa orjuus lakkautettiin vuosien 1777–1804 välillä kaikissa Marylandin pohjoispuolisissa osavaltiossa. Orjuus kuitenkin jatkui edelleen muuttumattomana Yhdysvaltain etelävalloissa sekä Länsi-Intiassa ja Etelä-Amerikassa.[2]
Abolitionistit onnistuivat vuonna 1807 saamaan kielletyksi orjien laivaamisen Afrikasta Amerikan brittiläisiin siirtokuntiin ja Yhdysvaltoihin. Yhdysvallat kielsi orjien maahantuonnin samana vuonna, vaikkakin orjien laajamuotoinen salakuljetus loppui vasta 1860-luvulla.[2]
Pysäytettyään orjakaupan abolitionistit alkoivat tavoitella orjien vapauttamista. Tämä onnistui brittiläisessä Länsi-intiassa vuonna 1838 ja Ranskan Länsi-intiassa 1848.[2]
Yhdysvalloissa maan perustuslaki antoi vielä 1800-luvun alkupuolella osavaltioille vapauden päättää orjuudesta itsenäisesti. Eräs kovaäänisimpiä yhdysvaltalaisia abolitionisteja oli William Lloyd Garrison, joka perusti Yhdysvaltain orjuudenvastaisen yhdistyksen ja julkaisi orjuudenvastaista lehteä The Liberator. Harriet Beecher Stowen orjuudenvastainen romaani Setä Tuomon tupa (1852) vahvisti abolitionistien kampanjaa. Mustista abolitionisteista merkittävimpiä olivat esimerkiksi David Walker, Robert Forten ja Frederick Douglass.[2]
Pohjoisvaltioissa perustettiin vuonna 1854 orjuudenvastainen puolue, joka käytti useimmissa osavaltioissa nimeä Republikaaninen puolue. Vuonna 1859 John Brownin johtama aseistettu joukkio rynnäköi Virginiaan ja pyrki käynnistämään orjakapinan.[2]
Orjuuden leviämistä vastustaneen Abraham Lincolnin valinta presidentiksi vuonna 1860 sai etelävaltiot eroamaan liittovaltiosta. Sitä seurasi Yhdysvaltain sisällissota 1861–1865. Lincoln julisti vuonna 1863 kapinoivien alueiden orjat vapaiksi, ja kaksi vuotta myöhemmin perustuslain 13. lisäys vapautti kaikki orjat koko Yhdysvalloissa. Kuubassa ja Brasiliassa orjuus lakkautettiin lopullisesti vuoteen 1888 mennessä.[2]
Katso myösMuokkaa
LähteetMuokkaa
- ↑ Halmesvirta & Ojala & Roiko-Jokela & Vilkuna: Historian sanakirja, s. 7. Gummerus. Jyväskylä, 1997. ISBN 951-20-5089-7.
- ↑ a b c d e f g abolitionism Encyclopaedia Britannica. Viitattu 19.12.2022.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Abolitionismi Wikimedia Commonsissa
