Abidjanin–Nigerin rautatie

Abidjanin–Nigerin rautatie on Norsunluurannikon Abidjanista Burkina Fason Ouagadougouun johtava rautatie. Vuosina 1904–1954 rakennetun radan pituus on 1 260 kilometriä. Sen raideleveys on yksi metri.

Bobo-Dioulasson rautatieasema.

Abidjanin–Nigerin rautatie.

Ranskan siirtomaahallinnon rakentaman rautatien tavoitteena oli alueen pohjoisosien alistaminen ja sen luonnonvarojen hyödyntäminen. Sen nimi viittaa Nigerjokeen, jonka varrelle radan oli tarkoitus ulottua.

Kapteeni Houdaillen johtama afrikkalaisvoimin suoritettu rakennustyö alkoi Abidjanista ja eteni Agbovilleen vuonna 1907, Dimbokroon vuonna 1910 ja Bouakéen vuonna 1912. Ensimmäisen maailmansodan keskeyttämät työt jatkuivat vuonna 1919. Rata eteni Katiolaan vuonna 1923 ja Ferkessédougouun vuonna 1929. Guineanlahden rannalle rakennettiin vuonna 1931 Port-Bouëtin satamalaituri, jonne vedettiin sivurata ponttoonisiltaa pitkin. Ebrién laguuniin johtavan Vridin kanavan valmistuttua vuonna 1950 valtamerilaivat ovat päässeet suoraan Abidjanin satamaan.

Rautatie Ferkessédougousta Ylä-Voltan Bobo-Dioulassoon valmistui vuonna 1933. Toisen maailmansodan takia se saavutti maan pääkaupungin Ouagadougoun vasta vuonna 1954. Vuonna 1985 rataa jatkettiin Ouagadougousta 105 kilometrin päässä sijaitsevaan Kayaan.

Abidjanin–Nigerin rautatien kulta-aika päättyi 1950-luvulla, kun maantiet alkoivat korvata junaliikennettä ja plantaasiviljelyn painopiste siirtyi Norsunluurannikon länsiosaan. Norsunluurannikon ja Ylä-Voltan, nykyisen Burkina Fason, itsenäistyttyä vuonna 1960 rataa hyödynsi maiden yhteinen rautatiehallinto. Vuonna 1989 molemmat perustivat omat rautatieyhtiönsä. Rappiolle joutunut rata ja sen kalusto luovutettiin vuonna 1995 Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin vaatimuksesta yksityisen Sitarail-konsortion hallintaan.

Ranskalaisen liikenne- ja logistiikkajätti Bollorén hallitsema Sitarail on keskittynyt pitkän matkan tavarakuljetuksiin, jotka jatkuvat usein naapurimaihin Maliin ja Nigeriin. Rahtiliikenteen volyymi on noussut yksityistämisen jälkeen huomattavasti, mutta henkilö- ja paikallisliikenne on samalla supistunut lähes olemattomiin. Julkisen palvelun heikentymisen ohella myös tarvittavat rata- ja kalustoinvestoinnit ovat jääneet tekemättä. Vuoden 2017 lopussa ilmoitettiin Bollorén rahoittamasta uudistusohjelmasta, jonka tarkoituksena on nostaa rautatien matkustajamäärä 300 000 henkeen ja tavaraliikenne miljoonaan tonniin vuoteen 2021 mennessä.