Aasianleijona

leijonan alalaji

Aasianleijona (Panthera leo persica) on maantieteellisesti eriytynyt leijonan alalaji[2]. Se eroaa geneettisesti afrikkalaisista leijonista niin vähän, että populaatioiden arvioidaan eronneen toisistaan noin satatuhatta vuotta sitten.[3] Aasianleijonat ja Afrikan leijonat voivat lisääntyä keskenään.[4]

Aasianleijona
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen [1]

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Kissaeläimet Felidae
Suku: Suurkissat Panthera
Laji: Leijona leo
Alalaji: persica
Kolmiosainen nimi

Panthera leo persica
Meyer, 1826

Synonyymit
  • P. l. asiaticus (Brehm, 1829)
  • P. l. bengalensis (Bennett, 1829)
  • P. l. goojratensis (Smee, 1833)
  • P. l. indica (de Blainville, 1843)
Leijonien elinalueet Aasiassa (vihreällä).
Leijonien elinalueet Aasiassa (vihreällä).
Katso myös

  Aasianleijona Wikispeciesissä
  Aasianleijona Commonsissa

Ulkonäkö ja koko

muokkaa

Aasianleijona on pienempi kuin afrikkalaiset leijonat. Tyypillisesti naaras painaa 110–120 kilogrammaa ja uros 160–190 kilogrammaa. Aasianleijonan harja on keskimäärin pienempi kuin afrikkalaisilla lajitovereilla, joten sen korvat ovat koko ajan näkyvissä. Vatsapuolella on alalajille tyypillinen ihopoimu.[3] Aasianleijonaurosten pituus on 170–250 senttimetriä ilman häntää, jonka pituus on sekä uroksilla että naarailla 70–105 senttimetriä. Naaraiden ruumiinpituus ilman häntää on 140–175 senttiä.[4]

Ravinto ja elintavat

muokkaa

Aasianleijona saalistaa sambarhirviä, aksishirviä, antilooppeja, villisikoja ja muita suhteellisen suurikokoisia kasvinsyöjänisäkkäitä. Sillä on vahvat leuat ja erityisesti saaliin surmaamiseen ja raateluun soveltuvat kulmahampaat.

Yleensä naaraat saalistavat ravintoa ja urokset jäävät pitämään huolta reviiristä.[5]

Levinneisyys

muokkaa

Aasianleijonia elää luonnossa enää Girin kansallispuiston alueella Intiassa.[3] Vuonna 2015 Girissä laskettiin olevan yhteensä 523 leijonaa. Määrä oli kasvanut vuodesta 2010, jolloin leijonia laskettiin 411. Arviolta 40 prosenttia leijonista elää varsinaisen Girin metsäalueen ulkopuolella.[6] Ihmisen toiminnan vuoksi sen elinalue on pienentynyt viimeisten 200 vuoden aikana huomattavasti. Aasianleijonan levinneisyys on aiemmin ulottunut Bulgariasta Intiaan ja Pakistaniin.lähde? Girin ulkopuolella leijonia eli vielä 1930-luvulla Iranissa. Turkissa eli leijonia vielä 1800-luvun lopulla. Viimeiset havainnot Iranista ovat vuodelta 1942, Irakista vuodelta 1918.[3]

Suomessa aasianleijonia on Korkeasaaren eläintarhassa Helsingissä. Siellä niitä on neljä aikuista leijonaa.[5] Leijonat ovat osa eurooppalaisten eläintarhojen suojeluohjelmaa lajille.

Lähteet

muokkaa
  1. Breitenmoser, U., Mallon, D.P., Ahmad Khan, J. & Driscoll, C.: Panthera leo ssp. persica IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.7.2014. (englanniksi)
  2. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Panthera leo persica Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 2.11.2017. (englanniksi)
  3. a b c d Species Asian Lion Centre. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 4.2.2021.
  4. a b AASIANLEIJONA (Panthera leo persica) Tunturisusi.com. Viitattu 23.11.2019.
  5. a b Aasianleijona Korkeasaaren eläintarha. Viitattu 23.11.2019.
  6. India's lion population sees 27% increase BBC News. BBC. Viitattu 22.7.2015. (englanniksi)[vanhentunut linkki]