Aarni Voipio

Aarni Voipio (vuoteen 1901 Åkerman; 10. helmikuuta 1891 Viipuri30. tammikuuta 1965 Helsinki) oli suomalainen teologi ja professori.[1]

Aarni Voipio 1950-luvun alkupuolella.

HenkilöhistoriaMuokkaa

Voipion isä oli senaattori, hovioikeuden presindentti D. W. Åkerman ja äiti Emma Henrika Perander. Hänen veljensä oli juristi, vapaa-ajattelija Väinö Voipio. Yhdessä sisarustensa kanssa Aarni otti käyttöön Voipio-sukunimen vuonna 1901.

Voipio opiskeli Helsingin yliopistossa vuodesta 1909 alkaen ja julkaisi unissa- eli horrossaarnaamisesta kaksiosaisen väitöskirjan 1921–1922, jonka ensimmäisestä osasta hän sai filosofian tohtorin ja toisesta teologian tohtorin arvon. Voipio julkaisi tutkimuksen keskeiset tulokset myöhemmin englanniksi teoksena Sleeping Preachers: A Study in Elastic Religiosity (1951).[1] Ennen väitöskirjaansa hän tutustui suomalaisiin unissasaarnaajiin tekemällä kiertomatkoja maakuntiin vuonna 1919. Hän pääsi seuraamaan usean tunnetun unissasaarnaajan puhetta, joukossa ainakin Anna Kormano Jaakkimasta, Hilda Hotti Juvalta ja Eino Teräs Tampereelta. Hottia hän myös haastatteli useamman kerran ja vieraili tämän kotona. Voipio tapasi matkoillaan useita muitakin henkilöitä, jotka olivat pitäneet horrossaarnoja. Mm. Juvalla esiintyi kansalaissodan jälkeen saarnausilmiötä suorastaan jonkinlaisena tartuntana: jotkut tunnettuja saarnaajia kuunnelleet alkoivat itse käyttäytyä samaan tapaan.[2]

Voipio oli Helsingin yliopiston teologisten esikäsitteiden apulainen 1922–1935 ja käytännöllisen teologian professori 1935–1955.[3] Suomen Pyhäkouluyhdistyksen puheenjohtaja hän oli 1945–1952, ja lisäksi hän toimi useissa muissa järjestöissä ja yhdistyksissä.[4] Voipio julkaisi melko vähän varsinaisia tutkimuksia mutta useita kymmeniä laajempaan käyttöön tarkoitettuja teoksia. Hän kehitti myös käytännöllisen teologian opetusta muun muassa harjoitusten ja opintoretkien avulla, pyrkimyksenään perehdyttää opiskelijoita seurakuntatyöhön. Hän toimi itsekin pappina 1919–1941. Voipio oli innokas musiikinharrastaja, joka opiskeli, sävelsi ja esitti musiikkia ja toimi kuoronjohtajana.[1]

Voipion ensimmäinen puoliso vuodesta 1915 oli Emma Charlotta Soininen, ent. Johnsson (1886–1959). Heidän lapsiaan olivat ylijohtaja Aarno Voipio, sähkötekniikan professori Erkki Voipio, silmätautien erikoislääkäri Hannu Volmari Voipio[5] ja ekonomi Osmo Mikael Voipio. Aarni Voipion toinen puoliso vuodesta 1960 oli Tilda Lempinen (s. 1918).[1]

JulkaisujaMuokkaa

  • Suomalaisia unisaarnaajia, 1919
  • Unissasaarnaaminen uskonnollisena ilmiönä, 1–2, 1921–1922
  • Laulava seurakunta, 1–2, 1927–1929
  • Profeettoja ja valheprofeettoja, 1927
  • Virsiemme synty ja olemus, 1940
  • Mikael Soinisen elämä, 1944
  • Nuori saarnamies, 1946
  • Elämäni, 1960

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Lempiäinen, Pentti: ”Voipio, Aarni (1891–1965)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 655–656. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Teoksen verkkoversio.
  2. Voipio, Aarni: Suomalaisia unisaarnaajia. Otava, 1919.
  3. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 827. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  4. Otavan Iso tietosanakirja, osa 10, p. 64. Otava 1967.
  5. Kirpilä, Juhani – Motti, Sisko – Oksa, Anna-Marja (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 762–763. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Voipio, Aarni hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)