Erkki Voipio
Erkki Voipio (1. marraskuuta 1917 Helsinki[1] – 22. joulukuuta 1995 Helsinki) oli suomalainen teoreettisen sähkötekniikan professori.[2]
Erkki Voipio valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1943, ekonomiksi Helsingin kauppakorkeakoulusta vuonna 1946 ja tekniikan tohtoriksi Tukholman Kuninkaallisesta teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1955. Voipio toimi Teknillisen korkeakoulun teoreettisen sähkötekniikan professorina vuosina 1957–1980 ja vararehtorina 1979–1980.[1]
Voipio on tunnettu sähkötekniikkaa ja piiriteoriaa käsittelevistä oppikirjoistaan, jotka ovat olleet laajasti käytössä suomalaisissa tekniikan alan oppilaitoksissa.
Teknillisen korkeakoulun opiskelijoiden keskuudessa Voipio oli tunnettu tiukasta arvostelukäytännöstään. Voipio rakasti tenttitehtäviä, joissa joutui laskemaan valtavasti ja hyvin hankalilla luvuilla. Laskutikkujen aikaan tenttisalissa kävikin melkoinen suhina. Pienikin laskuvirhe saattoi johtaa johtaa siihen, että tehtäväpisteiksi tuli pyöreä nolla.[3]
Erkki Voipion isä oli käytännöllisen teologian professori Aarni Voipio[2] ja veli Merentutkimuslaitoksen johtaja Aarno Voipio.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Diplomi-insinöörit ja arkkitehdit, s. 1407–1408. Suomen teknillinen seura STS ry, 1991. ISBN 951-9110-60-7.
- ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 828. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ Sisäpiiri-lehti. (Arkistoitu – Internet Archive) 2004. ISSN 1455-9765
- ↑ Ellonen (2008), s. 827.