AGM-45 Shrike

AGM-45 Shrike on yhdysvaltalainen tutkahakuinen ohjus.[2] Ohjuksen kehitys alkoi vuonna 1958 tunnuksella ASM-N-10 ja sitä käytettiin Kaakkois-Aasiassa ilmatorjuntajärjestelmiä vastaan.[2] Ohjuksen tuotanto loppui vuonna 1982 ja sen korvasi AGM-88 HARM.[2]

AGM-45 Shrike
AGM-45 Shrike.jpg
Valmistushistoria
Valmistaja Texas Instruments/Sperry-Rand Univac[1]
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Valmistusvuodet 1963-1982
Ohjus
Massa 177 kg, vaihteli versioittain
Räjähdysaineen massa 60 kg, sirpaloituva
Kantomatka 29-40 km
Maalinhaku Tutkan säteen ilmaisin
Mitat
Pituus 3.05 m
Halkaisija 20,03 cm
Kärkiväli 914 mm
Käyttäjämaat Useita

Ohjuksen kehitystyö alkoi 1961 ja valmistus 1963. Ohjus pohjautui AIM – 7 Sparrow – ilmataisteluohjukseen, josta siihen tulivat runko ja moottori.[3] Aseen toiminta perustui passiiviseen etsijä-ilmaisimeen, joka määritteli vihollisen tutkan lähettämän säteilyn suunnan johon ohjus hakeutui ilmaisimen tarkkaillessa lennon aikana säteilyn tulosuuntaa. Ohjaus tapahtui aerodynaanisesti siivekkeillä.Vietnamin Sodassa ohjus menestyi heikosti, mikä johti lukuisiin muutoksiin.[1]

Ohjusta kehitettiinkin jatkuvasti tuotannon aikana ja siitä oli ainakin 18 alatyyppiä sarjoissa AGM 45-1 -10. Tärkein syy jatkuvaan kehitystyöhön oli ilmaisin joita täytyi olla useita tyyppejä tutkien käyttämien erilaisten aallonpituusalueiden mukaisesti.

Esimerkiksi 1973 Jom kippur sodassa Israel käytti Shrike- ohjuksia, jotka oli viritetty kahdelle eri aaltoalueelle SA-2 ja SA-3 ohjuksien maalinosoitustutkia vastaan. Samalla ne olivat kuitenkin hyödyttömiä uudempaa SA-6 ohjusta vastaan joka käytti muuta aallonpituutta. Viimeisimpien Shrike-ohjusten ollessa käytössä aallonpituuksille oli 13 hakupäätä sekä sarjoja ohjuksen muokkaamiseksi tehtävän mukaiseksi.[1]

Ohjusta käytettiin esimerkiksi Douglas A-4 Skyhawk, Republic F-105 Thunderchief,McDonnell Douglas F-4 Phantom II G – versiossa.

Shriken tärkeimmät edut olivat edullinen hinta sekä muokattavuus erilaisia ilmatorjunta- ja valvontatutkia vastaan. Heikkouksina olivat lyhyt toimintamatka ja alkuaikoina vaihteleva tulos maaleja vastaan.[4] Havaitut puutteet johtivat AGM 78/Standard ARM – ohjuksen kehittämisen aloitukseen 1966.[5]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Gunston s.124-125
  2. a b c Andreas Parsch: AGM-45 designation-systems.net. Viitattu 5.8.2018.
  3. Gunston s.228
  4. Gunston s.228
  5. Gunston s.125

Aiheesta muuallaMuokkaa