S-75

ilmatorjuntaohjus

S-75 Dvina (ven. С-75 «Двина») (Nato-raportointinimi SA-2 Guideline) oli Neuvostoliiton kehittämä ilmatorjuntaohjus, jolla pudotettiin Yhdysvaltain vakoilukone vappuna 1960 arviolta 20 km:n korkeudesta. Ilmapudotus toteutettiin NKP:n pääsihteerin Nikita Hruštšovin käskystä Sverdlovskin, nykyisen Jekaterinburgin lähistöllä.[1]

Egyptiläinen S-75-ilmatorjuntaohjus vuonna 1985.

Neuvostohävittäjien saavuttama torjuntakorkeus ei ollut riittävä korkealla lentävien tiedustelukoneiden torjumiseksi, joten torjuntaan tarvittiin ilmatorjuntaohjus. Yhden ohjuksen taistelukärki oli 190 kg:n painoinen, joten sen tuhovaikutus ulottui laajalle alalle. Ohjuksen suurimmaksi toimintakorkeudeksi arvioidaan vähintään 22 km.[2]

S-75:n edeltäjä oli S-25 Berkut (Nato-raportointinimi SA-1 Guild). Dvinan toinen versio oli nimeltään Desna (vuonna 1959), jonka kantama oli suurempi. Kolmantena kehitettiin Volhov-ohjus, joka lensi jopa 30 km:n korkeudessa (vuonna 1961).[3]

Ohjusta käytettiin Kuuban ohjuskriisissä ja Vietnamin sodassa, missä ne kuuluivat Pohjois-Vietnamin ilmapuolustusjärjestelmään.lähde?

Lähteet muokkaa

  • Lappi, Ahti: Ilmatorjunta kylmässä sodassa. Jyväskylä: Ilmatorjuntasäätiö, 2003. ISBN 951-95594-4-2.
  • Lappi, Ahti: Ilmatorjuntaohjukset Suomen puolustuksessa. Jyväskylä: Ilmatorjuntasäätiö, 2009. ISBN 978-951-95594-5-2.

Viitteet muokkaa

  1. Lappi, Ahti: Ilmatorjunta kylmässä sodassa, 2003, s. 293–297.
  2. Lappi, Ahti: Ilmatorjunta kylmässä sodassa, 2003, s. 99, 296.
  3. Lappi, Ahti: Ilmatorjunta kylmässä sodassa, 2003, s. 99.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta S-75.